Tervetuloa uudistetuille nettisivuillemme!


Varusmiessoittokunnan reserviläiset ry:n nettisivut ovat uudistuneet. Nyt löydät kaiken yhdistykseemme liittyvän tiedon samalta sivulta. Haluamme, että liikkuminen sivulla on mahdollisimman vaivatonta ja asiat ovat yksinkertaisen tyylikkäällä tavalla tuotu esille. Nettisivun rakentamisesta on vastannut yhdistyksemme nettisivuvastaava Olli Piironen ja visuaalisesta ilmeestä viestintävastaava Santtu Suvitaival. Myös yhdistyksemme entinen hallituksen jäsen Antti Kurkinen on auttanut toteutuksessa. Mikäli sivut kaipaavat mielestäsi vielä jotain, ota yhteyttä yhdistyksemme hallitukseen.

Toivottavasti uusi ilmeemme miellyttää!

Juuso Ahola,
Varusmiessoittokunnan reserviläiset ry:n puheenjohtaja

Varusmiessoittokunta 26 vuotta – ensimmäisen saapumiserän muistoja

Olen Erkka Lehtihalme, 45-vuotias reservin tykkimies Raumalta. Suoritin varusmiespalvelukseni ensimmäisessä Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa Haminassa vuonna 1990. Liityin syyskuussa 2015 VMSK:n reserviläiset ry:n jäseneksi ja ilmoitin halukkuudestani osallistua jollain tavoin yhdistyksen tiedotustoimintaan.

Tämän kirjoituksen myötä kannan nyt korteni kekoon ja luon katsauksen lähes neljännesvuosisadan taakse, ensimmäisen saapumiserän vaiheisiin. Tavoitin myös kaksi palvelustoveriani, Pekka Koiviston ja Tommi Harjun, jotka kertoivat kuulumisistaan reservissä ja palauttivat mieliin omia armeijamuistojaan.

Minulla nuoruusvuosien musiikkiharrastus lyömäsoitinten parissa jäi armeijan jälkeen vähitellen taka-alalle ja siviilielämässä koitti uudet haasteet. Olen kuitenkin seurannut tiiviisti myöhempien saapumiserien vaiheita ja nähnyt muutaman keikankin, viimeksi joitakin vuosia sitten Porin Jazzeilla. Nykyisellä tietotekniikan ja digitaalisuuden aikakaudella seuraaminen on muutenkin vaivatonta. Meidän inttiaikana kun Internet ei ollut vielä arkitodellisuutta ja kotiväkeenkin pidettiin yhteyttä lähinnä kolikkopuhelimien ja kirjepostin välityksellä.

VMSK 1 oli vuoden 1990 alussa perustetun Kymen Ilmatorjuntarykmentin erillinen perusyksikkö ja soittokunnan vahvuus noin 40 miestä. Astuimme palvelukseen maaliskuun 1. päivä ja kotiuduimme 10. joulukuuta. Saman vuoden alusta otettiin käyttöön aiempien 240 vrk ja 330 vrk palvelusaikojen väliin 285 vrk kestoinen koulutus, johon mekin siis lukeuduimme.

Suoritimme alokasaikana normaaliin tapaan taistelijan peruskoulutuksen, mutta soittotoimintaa oli alusta asti mukana jo jonkin verran. Ensimmäinen esiintyminen taisi olla jollain pienkokoonpanolla Talvisodan päättymisen 50-vuotismuistotilaisuudessa 13. päivä maaliskuuta.

Valatilaisuutemme järjestettiin KymItR:n varuskunta-alueella toukokuun alussa ja soittokunta vastasi tietysti tapahtuman musiikista. Vannoimme siis valan rykmentin muitten keväällä saapuneitten alokkaitten ohella ja meidät ylennettiin tykkimiehiksi.

Hamina Tattoon lähtölaukaus

Ensimmäinen kansainvälinen Hamina Tattoo sotilasmusiikkitapahtuma järjestettiin kaupungissa kesäkuun alkupuoliskolla noin viikon mittaisena rupeamana. Asia oli uusi niin järjestäjille kuin meille soittokuntalaisillekin. Suomessa kuviomarssi oli vielä tuolloin melko tuntematon käsite. Apulaiskapellimestari yliluutnantti Juhani Leinosen johdolla hioimme suhteellisen lyhyessä ajassa kokoon noin 15 minuutin ohjelman Tattoota varten.

Kuviomarssikoulutukseen ei vielä tuolloin ollut kotimaassa kehitettyjä ja vakiintuneita standardeja, vaan lähdimme niin sanotusti suoraan pystymetsästä rakentamaan uutta konseptia. Otimme oppia ruotsalaisen Arméns Musik Pluton -soittokunnan esityksistä VHS -videotallennetta katsellen ja tältä pohjalta sovelsimme omiin valmiuksiimme sopivan helpohkon ohjelman.

Ruotsin armeijan rumpukouluttaja Tommy Törner kävi Haminassa pari päivää opettamassa lyömäsoitinryhmälle perusliikkeitä ja -tekniikoita, mutta yksityiskohtainen suunnittelu ja viimeistely jäivät oma-aloitteisuutemme varaan.
Tattoo marssishow´t esitettiin yleisölle Haminan sataman suuressa varastohallissa ja mielestäni selvisimme ensikertalaisina urakasta varsin hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Tätä kuviomarssiohjelmaa esitimme syksyyn saakka monilla ulkoilmakeikoilla ympäri Suomea.

Kesällä pääsimme kokemaan useita mielenkiintoisia esiintymistilaisuuksia, mutta mukaan sattui myös odottamattomia kommelluksia. Tamperelainen Pekka Koivisto (reservin alikersantti) oli soittokunnassa alttosaksofonistina. Hän nostaa esiin kaksi erityistä tapahtumaa: ”Mieleen jäi ainakin Kotkassa järjestetty Ruotsinsalmen meritaistelun 200-vuotisjuhla, jossa pääsimme esiintymään Suomen tasavallan presidentille ja Ruotsin kuninkaalle. Iltajuhlassa soittajatkin saivat nauttia ravintolan antimista niin sanotusti kaupungin piikkiin”, Koivisto muistelee.

Eräs esiintyminen jouduttiin peruuttamaan äkkiarvaamatta, kun soittokunta oli jo lähtenyt matkalle kohti määränpäätä.

”Keikka piti olla Kauhavan Lentosotakoulun kurssijuhlassa, jonne lähdimme Valkealan (Kouvolan) Utista kuljetuskoneella. Kesken lennon pilotti ilmoitti, että joudumme palaamaan takaisin Uttiin, koska Kauhavan kiitorata on remontissa ja laskeutuminen ei onnistu”, kertoo Pekka Koivisto, jonka siviilityö on vuodesta 2004 asti ollut Tampere Filharmonian nuotistonhoitajana.

Heinäkuussa teimme kiertueen itäiseen Suomeen, johon sisältyi muun muassa esiintyminen Lieksan Vaskiviikoilla. Vietimme matkalla viikon Kainuun Prikaatissa Kajaanissa, jossa musisoimme kansainvälisissä sotilasyleisurheilun MM-kisoissa. Loppukesällä viihdytimme urheilukansaa Helsingin Olympiastadionilla Suomi-Ruotsi -maaottelussa ja pääsimme näyttämään osaamistamme pääkaupungin periteisessä vartioparaatissa.

Ilmatorjuntaa ja isorummun pauketta

Vilkkaasta esiintymiskaudesta huolimatta kesään mahtui myös ihan normaalia varusmiehen arkea tutussa kasarmiympäristössä, muun muassa liikuntakoulutuksien ja varustehuollon merkeissä. Saimme myös perehdytyksen kevyen it-kanuunan, eli niin sanotun Sergein peruskäyttöön ja tykkiryhmänä toimimiseen. Lokakuussa soittokunnan tykkimiehet osallistuivat noin viikon mittaiselle ampumaleirille Keski-Pohjanmaan Lohtajalla.
Ennen Lohtajaa oli kuitenkin vuorossa hieno matka Ruotsiin Swedish Army Tattoo -tapahtumaan, joka järjestettiin Tukholman länsipuolella sijaitsevassa Strängnäsissä.
Ruotsin Tattoota varten teimme kuviomarssiimme pieniä muutoksia. Pääsimme näkemään läheltä, miten norjalaiset kollegamme suorittivat äärimmäisellä täsmällisyydellä oman show´nsa. Heillä oli Strängnäsissä mukana kivääritaitoryhmä, jollaista VMSK:lla ei vielä meidän aikanamme ollut.

Ryhmästämme muodostettiin myös pop-jazz -tyyppinen yhtye, jossa kitaraa soitti helsinkiläinen Tommi Harju (reservin tykkimies). Hänellä oli tärkeä rooli myös soittokunnan marssikokoonpanossa.
”Paukutin isorumpua ja heilutin rottinkinuijia. Varmaan tänäkin päivänä voisin ulkomuistista lyödä Porilaisten marssin iskut kohdilleen. J. Leinosen säveltämä marssi ’Ylös ympyröistä’ ei myöskään unohdu koskaan. Sotilasmusiikkia tulee kuunneltua nykyään harvoin, mutta muuten musahommat kulkevat yhä mukana, osin harrastuksien ja osin duunin kautta”, noin 16 vuotta media-alan yrittäjänä toiminut Harju kertoo.

Palvelusaikaamme sisältyi tietenkin lukuisia esiintymisiä varuskuntien omissa tapahtumissa, kutsuntatilaisuuksissa, kotiuttamis- ja kurssijuhlissa, seppeleenlaskuissa, kenttähartauksissa, jne.

Palveluksen loppuaikoina VMSK 1 nauhoitti oman äänitallenteen, joka sisälsi 14 musiikkikappaletta ja tässä siitä näyte. Linkki vie YouTube -kanavalleni, jossa esitämme ilmatorjuntajoukkojen kunniamarssin, Nuijamiesten marssin. Kapellimestarina on soittokunnan ensimmäinen päällikkö musiikkimajuri Pekka Repo: https://www.youtube.com/watch?v=V_aKWbBs4ZI

Harjoittelimme lisäksi ohjelmiston konserttisalikiertueelle, joka toteutettiin lähinnä Kymenlaakson kuntien alueella. Samoihin aikoihin kävimme taltioimassa tv-esiintymisen Helsingin Pasilassa ja valmis konsertti nähtiin vastaanottimissa osana itsenäisyyspäivän ohjelmistoa. Mukana oli myös laulusolistina vieraillut 25-vuotias tangokuningatar Arja Koriseva.

Viimeiset keikkamme olivat 6. joulukuuta 1990 Mikkelissä järjestetty itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati, sekä pienimuotoisemmat iltajuhlat lähivaruskuntien sotilaskodeissa.

Kymmenkunta VMSK 1:n tykkimiestä sai palveluksen loppupuolella ylennyksen korpraaleiksi. Aliupseerikoulun ja RUK:n suorittamiseen soittokunnan puitteissa ei vielä meidän aikanamme tarjottu lähtökohtaisesti mahdollisuutta, mutta muutamalle halukkaalle pystyttiin järjestämään paikka ilmatorjunnan johtajakoulutuksessa niin sanotun jälki-AUKin kautta.

Tärkeä pr-tehtävä maanpuolustustyölle

Nyt yli kahden vuosikymmenen jälkeen voin edelleen todeta, että on ollut ilo ja kunnia saada esiintyä ja palvella Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa ja sen ensimmäisessä saapumiserässä. Vaikka tästä on paljon aikaa ja useimpien palvelustoverien tiet erosivat sen jälkeen, olimme aloittamassa järjestelmää joka elää ja voi tänäkin päivänä erinomaisesti.

Varusmiessoittokunta tarjoaa mielekkään, mutta myös haastavan mahdollisuuden asevelvolliselle miehelle tai vapaaehtoiselle naiselle intin suorittamiseen. Se oli myös minulle ainutkertainen kasvukokemus, josta nuorukaisena sain paljon itseluottamusta myöhempään elämääni.

Musiikki on ikiaikainen ja universaali kieli ihmisten välillä ja sotilasmusiikilla tiedetään olevan pitkät perinteet maanpuolustustahdon ja yhteishengen lujittamisessa. Puolustusvoimauudistus Suomessa vähensi äskettäin soittokuntien määrää, mutta jäljelle jääneet kokoonpanot vankistuivat. Varusmiessoittokunta otti 26 vuotta sitten paikkansa osana järjestelmää ja on muutosten jälkeenkin yhä edelleen tärkeää palanen sitä pr-työtä, jota sotilassoittokunnat maassamme tekevät.
Hamina Tattoo 2016 -tapahtuman reserviläistapaaminen on merkitty jo kalenteriin. Allekirjoittanut saapuu myös paikalle, mikäli saa matkat ja majoitukset järjestettyä.

Terveisin,
Erkka Lehtihalme