Category Archives: 2017 Peruskoulutuskausi

Meistä tuli jääkäreitä

Jokaiselle on varmasti tuttu ilmiö, kun ”aika lentää siivillä”. Hassua, kuinka tämän koki konkreettisesti vasta nyt Puolustusvoimissa ja ennen kaikkea peruskoulutuskaudella. 47 päivää, vajaat seitsemän viikkoa, lensi ohitsemme nopeammin kuin koskaan.

Tänään meistä tulisi jääkäreitä ja jättäisimme hyökkäysammunnat, telamiinat ja syöksymiset hetkeksi taa. Kaikki oppimamme vaihtuisi kuviomarssiin, kivääritaitoryhmään ja erilaisiin kokoonpanoihin. Erikoiskoulutuskausi alkaisi ryminällä; ensimmäiset keikat olisivat jo muutamien viikkojen sisällä. Keskitytään kuitenkin tähän päivään vielä hetki.


Valatoimia on harjoiteltu koko viikko sulkeisissa ja oppitunneilla. Kohtalon aamuna saatuamme yksikön ja itsemme lomakuntoon siirryimme valavalmiuteen Parolan huoltopataljoonan kanssa. Tilaisuus oli suuri ja näyttävä. Tuhansia omaisia ympäri Suomea oli saapunut katsomaan ja juhlistamaan tätä päivää kanssamme. Tapahtumaa tahdittamassa olivat Kaartin soittokunnan soitto-osasto ja Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan reserviläisistä koottu Leijona-rumpuryhmä. Reservin kapteeni Jone Nikula luki valan alokkaiden toistaessa perässä.


Pitkän seisomisen jälkeen jalat ja selkä puutuneina järjestyimme ohimarssille. Johdimme kärjessä Parolan huoltopataljoonaa – mikä kunnia! Ohimarssin jälkeen jaettiin pataljoonan sisäiset kunnianosoitukset ja jääkärikohtaiset erikoismaininnat. Ensimmäinen joukkue niitti mainetta ja kunniaa, ja ylikersantti Kuivalainen palkittiin kärkikouluttajan palkinnolla. Hienostelujen jälkeen omaisille järjestettiin esittelykierros ja infotilaisuus pullakahvien kera.

Seitsemän viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin olisi voinut uskoa. Olo on tyhjä. Meille tärkeiksi muodostuneet alikersantit siirtyvät omiin yksikköihinsä, ja jatkamme eloamme omillamme. Mutta soittokunta ei vähästä säikähdä; emmehän suotta ole erikoisjoukko!

– jääkäri Antti-Jussi Taskinen

Kirjoittaja on 22-vuotias kuopiolainen pianisti, joka opiskelee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi. Hän on myös yksikön isähahmo ja iskelmämusiikin vannoutunut suurkuluttaja.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Taistelua täysikuun loisteessa

 

Taistelijantutkintoharjoitus alkoi keskiviikkona varustarkastuksella sekä omien ja yhteisten varusteiden pakkaamisella. Olin ollut kipeänä jo jonkin aikaa ja sainkin vapautuksen marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta kahdeksi päiväksi poskiontelotulehduksen vuoksi. Vaikka harjoitus alkoi omalta osaltani vapautustaistelijana, lähdin torstaiaamuna taisteluvarustuksessa muiden mukana bussikyydillä Hälvälän harjoitusalueelle. Loppupäivän kasasimme telttoja ja tutustuimme taistelijantutkintorataan.

Perjantaina suunnistimme ja ammuimme ampumataitotestiä. Illan laskeutuessa oli ensimmäisen joukkueen aika lähteä taistelijantutkintoradalle. Osa toisen joukkueen taistelijoista pääsi avustamaan tutkinnon eri osissa, kuten ensiapurastin potilaina, ja sai näin hieman esimakua seuraavan päivän koetuksiin. Seuraavana iltana mekin pääsisimme sykkimään Hälvälän maastossa.

Lauantaiaamuna oli vuorossa suunnistuskilpailu. Iltapäivällä pääsimme panssarivaunujen kyytiin ja saimme lisäkoulutusta niiden toiminnasta. Illalla oli vuorossa kauan odotettu peruskoulutuskauden kohokohta, taistelijantutkinto, jossa testattiin kaikkia peruskoulutuskauden aikana opittuja taitoja kuvitellun taistelutilanteen muodossa. Saavuimme lähtöalueelle panssarivaunukyydillä. Vaunujen jätettyä meidät aloitimme etenemisen ryhmänjohtajiemme rinnalla pitkin taistelutannerta.  Matka jatkui läpi hyökkäysammunnan, napalmin savun, telamiinojen, sinkotaistelun, taisteluensiavun sekä suojeluvaroituksen ja -hälytyksen. Koetuksen jälkeen saimme meitä seuranneilta reserviläisiltä palautteen taisteluparin toiminnasta, minkä jälkeen pääsimme rentoutumaan saunaan.


Sunnuntaina laitoimme teltat kasaan ja lähdimme suorittamaan asekäsittelyrataa, johon kuului harjoituskäsikranaatin heitto, rynnäkkökiväärillä ampuminen Jaster -maalilaitteisiin, valojuovapatruunan ampuminen kevyellä kertasingolla ja telamiinan asentaminen. Radan jälkeen saimme kuulla haastattelussa peruskoulutuskauden tuloksia ja erikoiskoulutuskauden tuulahduksia. Illalla kenttähartauden jälkeen joimme sotkun tarjoamat munkkikahvit ja valmistauduimme seuraavan päivän marssille. Nukuimme yömme ampumakatoksessa — lukuun ottamatta noin pariakymmentä kokeilunhaluista varusmiestä, jotka viettivät yönsä taivasalla katoksen ulkopuolella.

Maanantain marssi alkoi aamukuudelta pidemmän reitin marssijoilla ja lyhyemmän matkan valinneilla hieman myöhemmin. Itse valitsin pidemmän reitin ja täytyy myöntää, että välillä oli rankkaa. Sain isot rakot molempiin jalkoihini, mutta loppuun asti selvittiin! Marssin päätepisteenä oli Hollolan uimahalli, jossa suoritimme uimataitotestin. Paluumatkalla kohti kultaista kotiyksikköä bussi oli täynnä väsyneitä mutta voitokkaita taistelijoita, joiden katse oli jo kohti edessä siintävää erikoiskoulutuskautta.

— jääkäri Heidi-Marja Virtanen

Kirjoittaja on 24-vuotias hollolalainen viulisti, joka valmistui viime kesänä filosofian maisteriksi bioteknologiasta. Kirjoitushetkellä alokas, nykyään jääkäri.

 

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Maastoharjoitus soittokuntalaisittain

Parolan huoltopataljoonan yhteinen kahdeksan päivän taisteluharjoitus Hätilän maastossa alkoi maanantaina tammikuun 23. päivänä. Kaksi ensimmäistä päivää vietettiin Hätilän ampumaradan kupeessa jotakuinkin samoissa merkeissä: aamupäivä ampumaradalla, iltapäivä tukikohdassa. Pääsimme ampumaan pariin otteeseen ampumataitotestin, josta osa jo saikin kiitettävän tuloksen ja sen myötä kultaisen ampumamerkin sekä kuntoisuusloman. Tukikohtapalvelun eli telttojen pystytyksen, kaluston jakamisen, halkojen hakkuun sun muun yleishyödyllisen aktiviteetin lisäksi päiviin mahtui myös paljon tetsaamista.

Kolmas päivä oli hyisen kylmä, mikä myös näkyi komppanian olemuksessa. Ohjelmaan kuului kevyen kertasingon käsittelyä sekä telamiinan asentamista. Neljäntenä päivänä harjoittelimme suojeluvaroitusta, jolloin koetimme taistella sadevaatteet saappaiden ja lumipukujen päälle ja kaasunaamarit naamalle lähes mahdottomalta tuntuvassa aikamääreessä. Kauniisti sanottuna paranneltavaa vielä jäi. Kävimme päivän aikana myös käsikranaatinheittoradalla. Tuolloin emme kuitenkaan vielä heittäneet mitään lumipalloa rajumpaa.

Perjantaiaamu oli kirkas ja aurinko paistoi lähes koko päivän. Tutustuimme aamun aikana panssarivaunuihin joka suunnalta: kiipeilimme niiden päällä, harjoittelimme ajoneuvoon nousemista ja sieltä jalkautumista, poistimme vaunukammoa kierähtämällä vaunun alle, ja aamupäivän päätteeksi pääsimme myös pienelle ajelulle. Aamupäivällä ammuimme puolustusammuntoja kovilla panoksilla. Meininki oli kohdillaan, ja kehityimme nopeasti. Puolustusammunnoista siirryimme sinkorastille, jossa ammuimme sisäpiippusingolla valojuovia maalitauluun. Päivän päätteeksi saimme seurata Hätilänvuorella valoshow’ta, jossa demonstroitiin taistelukentän valoa, ääntä ja liikettä. Show oli opettavainen ja hienosti toteutettu, mutta kieltämättä suuremman vaikutuksen minuun teki kirkkaan talvi-illan ja avoimen maaston paljastama upea tähtitaivas.

Lauantai vietettiin käytännössä kokonaan ampumaradalla. Päivän aikana ammuimme ampumataitotestiä, ja päivän saldo oli parikymmentä uutta kultaista ampumamerkkiä. Yksikkömme keskiarvo on tällä hetkellä huipputasoa, koko prikaatin parhaimmistoa, ja kiitettävä tulos on noin kahdeksallakymmenellä prosentilla. Osastomme ilmapiiri oli varsin positiivinen, ja joka kerta tauluille siirtyessämme joku sai aplodit hienosta suorituksestaan ja moni rohkaisevan halauksen satunnaisen harhalaukauskierroksen jälkeen.

Sunnuntaina saimme pyhäpäivän kunniaksi nukkua hieman pidempään, ja aamu oli muutoinkin rauhallinen ja rento. Päivän ohjelmassa oli varmasti kaikkien innolla odottama kovan käsikranaatin heitto. Heitimme ensin jauhoa sisältävän harjoituskranaatin, jonka jälkeen vuorossa oli kova käsikranaatti. Heitot sujuivat mallikkaasti kaikilta, eikä kenenkään tarvinnut suojautua poteron pohjalle – saati pikaisesti poistua sieltä.

Harjoituksen viimeisenä päivänä ammuimme hyökkäysammuntoja kovilla panoksilla. Rastilla oli sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä, nyt tosin vielä enemmän kuin paukkupatruunoiden kanssa. Keskittyminen oli rautaisempaa, ja ammuttuaan näki, kuinka maalitaulut kaatuivat reaaliajassa. Saimme taas kerran kouluttajilta positiivista palautetta toiminnastamme niin tällä rastilla kuin harjoituksessa muutoinkin; myös yleisilmeemme ja asenteemme tekemiseen saivat kiitosta.

Paluumatkalla tunnelma bussissa oli väsynyt mutta tyytyväinen. Sanoisin, että kaikilla oli harjoituksessa pääsääntöisesti hauskaa. Sotkuautojonossa jonkun varusmiehen humoristinen heitto ”Tää on miun elämäni ensteks kivoin päivä!” ei ollut kaukana liioittelusta. Ruokailujen aikana ja iltanuotioiden äärellä saattoi kuulla hiljaista moniäänistä hyräilyä sekä laulunpätkiä, jotka tunnelmallisesti muistuttivat siitä, että vaikka viikon päivät tetsasimmekin pitkin metsänpohjaa ja hyppelimme panssarivaunujen päältä, olimme silti ja olemme yhä varusmiessoittokunta: kykeneväinen taisteluun siinä missä muutkin yksiköt, mutta nimemme veroinen erikoisjoukko.

  alokas Hilda Perander

Kirjoittaja on hyvinkääläinen oboisti, joka opiskelee englannin kääntämistä Tampereen yliopistossa. Hänet on myös palkittu soittokunnan nuorimman taistelijan tittelillä.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Soittajan totuttelukausi

Ensimmäiset kolme viikkoa varusmiespalveluksessa alkavat olla takana, ja varmasti jokainen varusmies on jo nyt monta kokemusta rikkaampi. Asento ja lepo, oma ase sekä taisteluparin toiminta ovat tulleet nopeasti tutuiksi. Piippukin eksyy enää harvoin lumihankeen. Kehitettävää löytyy silti vielä paljon ennen helmikuun puolivälissä häämöttävää taistelijantutkintoa. Seuraava suuri kehittyminen tapahtuu varmasti ensi viikolla, kun lähdemme kahdeksan päivän mittaiseen harjoitukseen. Luvassa on raskas rupeama, mutta kokemuksena harjoitus tulee olemaan ikimuistoinen.

Ensimmäisinä metsäöinä jokainen on jo päässyt kuuntelemaan kipinävartion hiljaisuutta. Teltan kokoaminenkin alkaa sujua, tosin kiilojen kiinnittäminen jäiseen maahan on aiheuttanut hikipisaroita varusmiesten kasvoille. Rautakankia onkin saanut heilutella väsymykseen asti. Raskainta palveluksessa ovat olleet yön yli kestäneet harjoitukset, mutta yksikköön on palattu silti aina tyytyväisinä.

Yksikössä koulutus on käynnissä jatkuvasti, kun ryhmänjohtajat opettavat meitä alokkaita talon tavoille. Pukeutuminen, puhuttelu ja yleinen käytös ovat tarkkailun alla, ja puutteista saa kuulla välittömästi. Vaikka käynnissä oleva peruskoulutuskausi ei sisällä juurikaan musiikkiin liittyvää ohjelmaa, huomaa silti helposti olevansa soittokunnassa. Toistemme instrumentteja kysellään ja vapaa-ajalla soittosiivessä jo jamitellaan. Finlandia-hymnikin raikui omaisille kotiväenpäivänä. Myös mediatiimi ja lyömäsoittajat aloittivat erikoiskoulutuskauden valmistelun kuluvana viikonloppuna.

Yhteishenki on rakentunut nopeasti ja nimet alkavat painua mieleen. Apua saa kaverilta heti, kun sitä vain pyytää. Iltajameissa kaikki halukkaat pääsevät soittamaan. Tuvissa nimet opittiin jo parin ensimmäisen päivän aikana, ja tässä vaiheessa kaikki ovat jo kavereita keskenään. Käytävillä kisaa väännetään tupien paremmuudesta –  toistaiseksi tosin vain verbaalisesti. Komppanian kaksi joukkuetta kilpailevat leikkimielisesti toisiaan vastaan muun muassa äänenvoimakkuudessa.

Minut varusmiespalvelus on yllättänyt positiivisesti. Yksikössä ja tuvassa vallitseva hyvä henki on tehnyt sopeutumisesta helppoa, eivätkä pitkät ja tarkasti aikataulutetut päivät ole olleet liian raskaita. Jatkuva uuden oppiminen pitää mielen virkeänä ja horisontissa näkyvä soittokausi säilyttää motivaation kohdillaan. Muutaman peruskoulutusviikon jaksaa näillä eväillä helposti.

 

— alokas Sampo Kuusisto

Kirjoittaja on 19-vuotias raumalainen lyömäsoittaja, joka on oppinut rakastamaan uunituoreen sotkumunkin kotoista tuoksua.

(Teksti julkaistu peruskoulutuskauden kiireiden vuoksi kaksi viikkoa aikataulusta myöhässä.)

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin