Category Archives: 2016 Soittokausi

Yhdessä Ysäriä

20160829_koivistoblogi_heikkilä-0296

Kuva: Kasperi Heikkilä

Kun suurin osa soittokunnasta valmistautuu illan konserttiin vielä kasarmilla, on reilun parinkymmenen varusmiehen ja kahden henkilökunnan jäsenen joukko jo työntämässä laatikoita konserttisalin takaovista sisään. Ysärin tekniikka on osittain vuokrattu, mutta tekninen toteutus tehdään täysin omin voimin. Valmisteluosasto lähtee aikaisin vaeltamaan bussin, pakettiauton ja neljän kuorma-auton voimin ja palaa takaisin kotiyksikköön viimeisenä – on siis sanomattakin selvää, että pientä väsymystä on ollut havaittavissa viime päivien aikana, kun suuri osa osastosta on shown aikana joko soittamassa tai hoitamassa teknistä toteutusta. Kaikista koitoksista on kuitenkin selvitty hyvällä yhteispelillä ja huolellisella suunnittelulla.

Valmisteluosaston taival alkoi jo keväällä, kun tekniikkatiimi kysyi halukkaita toteuttamaan soittokunnan suurinta konserttikiertuetta. Parikymmentä innokasta koottiin vapaaehtoisista ja lista nimistä laitettiin pöytälaatikkoon odottamaan elokuussa alkavaa megakiertueen valmistelua. Konserttiharjoitusten yhteydessä ammattitaitoiset teknikkomme antoivat koulutusta. Korpraali Keskinen (valosuunnittelu ja -ajo) ja hänen oikea kätensä korpraali Pesonen kouluttivat itselleen reilun kymmenen varusmiehen valotiimin. Korpraali Seppälän (saliääni) ja jääkäri Talasmon (monitorimiksaus) kasaaman äänitiimin lisäksi valmisteluosastoon kuuluu vielä muutama yleismies, jotka vastaavat mm. lyömäsoittimien ja backlinen kasaamisesta. Ilman hyviä ja osaavia teknikoita Ysäri olisi kovin erilainen – suuri kiitos vielä loistaville palvelustovereilleni!

20160829_koivistoblogi_heikkilä-0542-3

Kuva: Kasperi Heikkilä

Valmisteluosaston tulikaste Tampere-talossa sunnuntaina ylitti ainakin itseni odotukset – suurin osa osastosta ei ole aikaisemmin tehnyt juurikaan tekniseen toteutukseen liittyviä asioita, mutta homma sujui ripeästi sekä laadukkaasti ja Turun Logomon keikalla maanantaina näkyi jo pientä rutiinia. Viikon edetessä kasausaika sen kun lyheni. Kasaukseen sisältyy laatikkoleikin lisäksi useimmiten omien lavarakenteiden rakentaminen, yhdeksänkymmenenkuuden valon ripustus, trussilinjojen rakentaminen, soitinten ja tuolien sijoittelu ja tuhansia metrejä kaapelin vetämistä oikeille mikrofoneille ja valoille. Hommaa siis riittää, mutta neljässä tunnissa paketti on valmis. Toiseen suuntaan laatikot liikkuvat nopeammin: pääosaston pienellä avustuksella kuorma-autot liikkuvat reilu tunti viimeisten kumarrusten jälkeen. Allekirjoittanut toimii valmisteluosastossa eräänlaisena yleismiehenä: kasailen lavarakenteita, mikitän soittimia ja ajan seurantaheitintä. Ysärin kokoisia tapahtumia en ole juurikaan päässyt aikaisemmin toteuttamaan, vaikka taustaa tekniikkapuoleltakin löytyy, joten olen oppinut kiertueen aikana paljon uutta.

Ysärin aikana normaali bänditoiminta pyörii myös normaalisti. Allekirjoittanut soittaa kitaraa ja laulaa viihdeorkesterissa ja samalla vastaa jollain tasolla orkesterin toiminnasta. Viihdeorkesterin suuri keikkamäärä ja monipuolinen ohjelmisto on ollut suuri haaste, josta ollaan kuitenkin lahjakkaiden kanssamuusikoiden kanssa selviydytty mielestäni hienosti. Vuosi on ollut haasteiden vuoksi myös erittäin antoisa ja kehittävä. Vaikka kotiutuminen on osalla lähellä, viihdeorkesterilla on keikkoja melkein viimeiseen päivään saakka, joten vielä on paljon tekemistä. Palveluksen kohokohtia ovat tähän mennessä toki olleet matka Baseliin ja Ysäri muutamien Viihdeorkesterin keikkojen ohella, mutta paras asia vuodessa on ehdottomasti mahtavat palvelustoverit – kohta kotiutuvia tulee varmasti ikävä, mutta vielä ollaan pari viikkoa kaikkien kanssa!

korpraali Aukusti Koivisto

-kirjoittaja on roudausta rakastava pälkäneläinen laulaja-kitaristi ja eräänlainen yleismies.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Möjligheternas kompani

20160722_SHOWBAND_castbar_murtojärvi-80

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi


 
Jag är jägare Gustav Nyström, och här kommer en liten glimt på hur
militärtjänstgöringen kan se ut. I det civila studerar jag till musikpedagog och trombonist, så
att söka in till beväringsmusikkåren kändes naturligt. När g­perioden slutligen var förbi
började jag spela i showbandets blåssektion. Med showbandet fick jag även sjunga några
låtar. Efter några veckor blev det prat om att det behövs en till susafonist till paradbandet, så
då tog jag an mig den utmaningen (utan tidigare erfarenhet). Via susafonen lärde jag mig
grunderna till tuba, så när det sattes ihop en brasskvintett var jag kvalificerad att spela tuba i
den. Nu är vi i full gång med vår 90’s hits­ megaturné, till vilken den ordinarie
bastrombonisten sköter belysningen, så nu får jag dessutom spela bastrombon.

20160513_utiksen keikka_jokinen-2

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Jokinen

Förutom att ha fått möjligheten att spela en massa nya instrument, har jag
även fått vara med om en massa häftiga upplevelser. Vi var två veckor i Basel och
uppträdde med vår figurmarsch­show för knappa 100 000 åskådare live, och några miljoner
genom TV:n, på Basel Tattoo 2016. Detta följdes av Hamina­tattoo, där vi uppträdde för
fantastisk publik på hemmaplan. Jag har med showbandet spelat konserter som kommer bli
svåra att toppa i det civila, och fått åka runt och spela konserter och se hur landet jag bor i
verkligen ser ut.

20160722_SHOWBAND_castbar_murtojärvi-209_crop

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi

Jag är nöjd över att allting har gått på finska. Min finska har förbättrats märkbart, och
om jag någon gång inte har förstått eller hängt med, så har vi som tur en kapten som pratar
svenska som man kan fråga, och annars har vi tagit det på engelska (vilket endast har hänt
någon enstaka gång).

20160825_nyström-blogi_murtojärvi-1

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi

Tacksam och nöjd över att ha haft förmånen att tjäna i musikkåren, ger jag nu mitt allt
en sista gång i vår megaturné, för att om dryga 20 dagar hemförlovas med en massa
fantastiska upplevelser och många nya vänner och bekanta i fickan.

– jägare Gustav Nyström

Textens författare är en 20 år gammal musikpedagogikstuderande från Korpo i Åbolands skärgård.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kameran toisella puolella

Nyt on tämän vuoden ja tämän saapumiserän yksi isoimmista pyristelyistä takana. Antoisat, mutta rankat kaksi viikkoa Sveitsissä ja siihen päälle viikko Haminassa esittämässä kuviomarssia päättyivät ansaittuun lomaan. Lomien jälkeen on aika palata kasarmille ja alkaa paiskimaan hommia, sillä vielä on mielenkiintoisia asioita edessä.

Varusmiessoittokunnassa toimin pääasiassa mediatiimissä valokuvaajana. Pääsin hyödyntämään siviilielämässä oppimiani taitoja palveluksessa, joten armeija tuntuu välillä ennemmin jopa työn tekemiseltä kuin palveluksen suorittamiselta – vaikkakin joka toinen perjantai tajuaa olevansa armeijassa eikä töissä päivärahan kilahtaessa tilille. Valokuvausalan yrittäjänä oli luonnollista hakeutua media-alan palvelustehtäviin.

Vaikka alun perin tehtävänäni oli olla osa mediatiimiä, heräsi mielenkiinto myös kuviomarssia kohtaan. Olen harrastanut 8 vuotta pasuunansoittoa, joten mediatiiimin toiminnan ohella lähdin mukaan harjoittelemaan kuviomarssia ja sain esiintyä paraateissa sekä tietenkin Basel- ja Haminta Tattoossa.

20160818_blogikuvaheikkilästä_törni_mikael (2 of 1)

Kuva: Puolustusvoimat / viestimies Mikael Törni

Kohta alkava Ysäri-kiertue on ollut jo ja tulee olemaan työläs, mutta palkitseva projekti mediatiimille. Kun muut aloittivat tällä viikolla kiertueen kappaleiden harjoittelun, oli mediatiimi jo toteuttanut kiertueelle julisteen, mainosvideon ja markkinointia. Kiertueen alettua meidän vastuulle jää sen taltioiminen ja vastaaminen graafisesta ilmeestä. Parasta soittokunnasa on sen monipuolisuus ja mahdollisuudet päästä tekemään asioita mitä ei siviilielämässä eikä myöskään tavallisissa perusyksiköissä pääsisi tekemään: esimerkiksi juontotehtäviä, arvovaltaisten henkilöiden haastatteluja, rekrytointia, soittamista ja reissaamista erilaisissa tapahtumissa. Tekeminen ei lopu kesken!

korpraali Kasperi Heikkilä

-Kirjoittaja on 19-vuotias tamperelainen valokuvausalan yrittäjä ja osa Varusmiessoittokunnan mediatiimiä sekä paraatisoittokuntaa.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tattoosta toiseen

Varusmiessoittokunnan suurimmat esiintymiset pitkiin aikoihin ovat onnistuneesti takana. Parin viikon aikana edesottamuksiamme Basel Tattoossa seurasi jopa 200 000 silmäparia. Tapahtuma liikkui kokonaisuutena sellaisissa mittasuhteissa, että ainakin itse hahmotin kunnolla kaiken suuruuden vasta paikan päällä. Visuaaliset erikoistehosteet toivat oman lisänsä esityksiin. Huikasevat valot, vanhan kasarmin seinälle heijastetut taustavideot sekä pyrotekniikka ja ilotulitteet olivat selkeästi vaatineet suunnittelijoiltaan uskomattoman määrän työtunteja. Budjetissakaan tuskin oli liiemmin säästelty. Baselissa show tosiaankin oli show. Joka ilta.

Itse esiinnyn paraatikokoonpanossamme osana kivääriryhmää. Koulutuksemme on ollut tiivis ja raskas, mutta silti hyvin motivoiva ja mielekäs. On hurjaa ajatella esittäneensä juuri sadoille tuhansille ihmisille sellaisia taitoja, joita ei muutama kuukausi sitten ollutkaan. Henkilökohtaisesti olen kokenut kivääriryhmän ehkä mieluisimpana ja haastavimpana osana palvelusta. On tavallaan sääli, että näin kovalla työllä hankittu taito ja opetellut koreografiat ovat ihan pian tarpeettomia. Harva meistä siviilissä kromirynkkyä pyörittää.IMG-20160801-WA0005

Harva varusmies, jopa harva varusmiessoittaja, saa palveluksessaan tällaisen mahdollisuuden. Oli ainutlaatuinen kokemus olla osana näin valtavassa produktiossa ja nähdä, mitä kulisseissa tapahtuu. Kun lauantaisen shown finaalinumeron aikana ase eteen vietynä kansallishymnin soidessa viimeisen kerran loppuunmyydyllä areenalla tervehdimme Sveitsin lippua ja iltaa isännöinyttä kenraalia, hiipi mieleeni haikea ajatus: En lähes varmasti enää koskaan tule esiintymään tällaiselle yleisölle.

Väsymys ja rasitus tällaisissa tehtävissä on täysin erilaista kuin metsässä tetsatessa, mutta ei välttämättä lainkaan vähäisempää. Päivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä. Tätäkin blogia kirjoitan lentäessämme Saksan yllä kohti Helsinkiä. Kello käy tukevasti jo maanantaiaamuyötä ennen kuin bussimme saapuu Parolannummelle. Vain lähteäkseen huomenna kohti Haminaa.

Nyt ei kuitenkaan ole juurikaan aikaa voivotella jaksamistaan. Edessä on välittömästi toinen suuri Tattoo, vieläpä kotikentällämme. Yleinen innostus päästä esittelemään hiottua showtamme myös suomalaiselle yleisölle on aistittavissa. Tervetuloa seuraamaan mihin tämänvuotinen soittokuntamme pystyy!

-jääkäri Tuomas Kangas


20160723_paraati_murtojärvi-91Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen pianisti. Kangas opiskelee Helsingin konservatoriolla muusikoksi. Hän on osa soittokunnan mediatiimiä ja kivääriryhmää sekä toiminut Konserttisoittokunnan ja Jousiorkesterin pianistina.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Täältä tullaan, Sveitsi!

Varusmiessoittokunnassa on lähiaikoina riittänyt tohinaa jos toistakin; kesän kiireisimmät hetket alkavat todellakin olla käsillä. Töitä soittokunnassa on riittänyt niin kuviomarssin kuin soittotreenienkin puolella, ja takana on lukuisia raskaita ja työntäyteisiä viikkoja. Siitä huolimatta soittokunnan sotilaiden kasvoilla näkyy innostuneita ilmeitä, sillä jo ensi viikossa häämöttää kauan odotettu kaksi viikkoa kestävä keikkareissu Sveitsiin.

Viime viikolla Varusmiessoittokunta kävi esiintymässä Sulasolin Valtakunnallisella Puhallinmusiikkileirillä Ylivieskan Raudaskylässä. Siellä Varusmiessoittokunnan Konserttisoittokunta ja Showband viihdyttivät leiriläisiä erinäisillä konserteillaan, jonka jälkeen vietimme ihanissa leiritunnelmissa iltaa yhdessä koko varusmiessoittokunnan porukan kanssa saunomisen ja grillaamisen merkeissä. Seuraavana aamuna puhallinsoittajat saivat hienon tilaisuuden ottaa soittotunteja todella taitavilta ammattimuusikoilta. Päivä puhallinmusiikkileirillä huipentui soittokunnan paraatikokoonpanon, kivääritaitoryhmän sekä showbandin esittämään kuviomarssishow’hun.

Lähestyvän matkan valmistautumiseen on kuluneen viikon aikana kuulunut lukuisien kuviomarssiharjoitusten lisäksi myös paljon matkalle lähtöön liittyvien asioiden hoitamista. Olemme käyneet läpi tulevien viikkojen sisältöä ja huomioon otettavia asioita sekä yhteisiä sääntöjä. Myös mukaan lähteviä tavaroita on listattu tarkasti ja pakattu ahkerasti, ja kaikki mukaan lähtevät laukut ja tavarat on täytynyt myös punnita ja kirjata ylös. Pian myös lastaamme kaiken mukaan lähtevän materiaalin maarahtiin. Täällä tällaisia asioita tehtäessä on tosiaankin korostunut tämän porukan yhteishengen tärkeys – on niin mahtavaa, kun oikeasti joka ikinen on mukana hoitamassa käskettyjä hommia yhdessä ja kaikki auttavat myös toisiaan. Varusmiessoittokunnassa on loistava tekemisen meininki ja mahtava ilmapiiri, ei voi muuta sanoa.

20160602_Vartioparaatiharjoitus-1

Ensi viikolla koko Varusmiessoittokunta suuntaa siis kohti Sveitsiä. Se tuntuu uskomattomalta. Tästä reissusta meille on puhuttu aivan armeijan alusta asti. Olemme harjoitelleet kuviomarssia erikoiskoulutuskauden alkutaipaleelta saakka tiukalla ja varmalla otteella. Jokaisen läpimenon ja esityksen jälkeen rima on pyritty nostamaan entistäkin korkeammalle ja kehitystä onkin tapahtunut huimasti. Olemme päässeet kokemaan paljon hienoja esiintymisiä ja onnistumisen iloa, mutta meiltä on vaadittu myös paljon sisua ja sinnikkyyttä jaksaa keskittyä pitkissä harjoituksissa väsymyksestä huolimatta aina loppuun asti täysillä. Motivaatiota harjoitteluun on lisännyt tieto siitä, että loppukesästä pääsemme esiintymään lukuisia kertoja Sveitsin Basel Tattoon valtavalle areenalle, jonka yleisössä on kerrallaan noin 8000 katsojaa.

Nyt vihdoinkin soittokunnan ahkeruus palkitaan, kun pääsemme näyttämään, että Puolustusvoimien varusmiessoittokunta todellakin ansaitsee paikkansa muiden ulkomaisten ammattisoittokuntien joukossa Basel Tattoon 2016 esiintyjinä. Matkalla tähän pisteeseen olemme nähneet ja kokeneet paljon upeita hetkiä yhdessä, ja tämän yhteisen matkamme suurin huippu on vasta edessä. Tästä on tulossa unohtumaton reissu. Täältä tullaan, Sveitsi!

– jääkäri Sirja Kylmälä

Kirjoittaja on 20-vuotias Keuruulta Helsinkiin muuttanut huilisti, joka soittaa Konserttisoittokunnassa myös piccoloa. Huilun lisäksi Kylmälä soittaa pianoa sekä tenorisaksofonia.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Taistelua ja taiteilua

Aloitin oman naisten vapaaehtoisen asepalvelukseni Kainuun prikaatissa ensimmäisessä viestikomppaniassa tammikuussa.  Siellä ollessani sain kuulla mahdollisuudesta suorittaa palvelukseni Varusmiessoittokunnassa oman alani tehtävissä. Läpäistyäni pääsykokeet lunastin paikkani Varusmiessoittokunnassa laulajana. Sain siis sotilaan peruskoulutuksen ja muutaman paleltuman Kajaanin metsissä, jonka jälkeen juna suuntasi etelän lämpöön.

20160707_Pakkala_Defender_Murtojärvi-2-2

Erikoiskoulutuskausi alkoi ja oma paikka löytyi useammastakin eri kokoonpanosta. Olen saanut esiintyä jousiorkesterin, konserttisoittokunnan sekä muiden pienempien kokoonpanojen kanssa. Pääasiassa toimin kuitenkin yhtenä Viihdeorkesterin laulajista.

Kuulun myös kivääritaitoryhmään, joka esiintyy paitsi osana paraatisoittokuntaa, myös erillisissä omissa esityksissään. Päivät koostuvat minulla ensin kiväärien aamuharjoituksista, minkä jälkeen edessä on useita tunteja bändiharjoituksia ja uusien laulujen sanojen, rakenteiden ja tyylilajien omaksumista. Iltapäivä kuluu usein kuviomarssiharjoituksissa. Iltavapaat käytän jaksamisen mukaan joko harjoitellessa ohjelmistoa seuraavaa jo reserviin siirtymiseni jälkeen suoritettavaa laulututkintoani varten tai yksikön muiden taistelijoiden kanssa milloin missäkin aikaa viettäen._MG_7550

Odotan innolla erikoiskoulutuskauden jälkeen alkavaa AUK:ia, josta kotiudun aikanaan Panssariprikaatin ensimmäisenä laulavana naisalikersanttina.
_A3A6444

-viestimies Eveliina Pakkala

Kirjoittaja on 22-vuotias supersotilaanalku Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta. Pakkala kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoella 2012 ja valmistui viime vuonna Keski-Pohjanmaan Konservatoriolta muusikoksi klassinen laulu pääaineenaan. Hän toimii määrätietoisesti edetessään kohti tavoitteitaan ja toimii Panssariprikaatin potkunyrkkeilykerhon ohjaajana samalla vaativalla ja vahvalla otteella.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kohti huippua

Tahti kiihtyy varusmiessoittokunnassa – vuoden kohokohtiin, Baselin ja Haminan sotilasmusiikkifestivaaleihin, on alle kuukausi.
Arjen kokoonpanot vaihtelevat tiheästi eri bändien ollessa milloin milläkin keikalla, mikä tekee myös kuviomarssiharjoituksista ajoittain haastavaa. Silti töitä paiskotaan koko  ajan ja edistystä tapahtuu niin kuviossa kuin soitossakin.13466027_1218336444845606_2885322192036530690_n

Viime viikolla laitoimme soittimet hetkeksi syrjään, ja haimme omat rakkaat (ei-kromatut) kiväärimme holvista. Alkoi neljä päivää kestävä jokavuotinen jääkäriharjoitus, jossa pääsimme pitkästä aikaa ampumaradalle ja kertasimme peruskoulutuskaudella opittuja sotilaan taitoja.
Harjoitus painottui myös paljolti uuteen asiaan, asutuskeskustaisteluun.  ”Aketus” oli tervetullutta vaihtelua perinteiseen metsässä sotimiseen, ja opimme muun muassa rakennuksen valloittamista ja linnoitusta, sekä eri etenemismuotoja asuinalueella. Leirin huipennuksena pääsimme ottamaan mittaa toisistamme joukkueiden välisessä asutuskeskustaisteluharjoituksessa, jossa kukin joukkue toimi vuorollaan hyökkäävänä ja puolustavana osapuolena._R9A9928

Syksyn aliupseerikurssille lähtevät saivat leirillä esimakua AUK:sta, kun he pääsivät sekä asutuskeskusharjoituksessa, että samana päivänä pidetyllä taisteluteknisellä marssilla johtamaan omia ryhmiään. Vastuu ei kuitenkaan ollut yksin heillä, sillä mukana oli henkilökunnan lisäksi mittava varusmiessoittokunnan reserviläisjoukko, jonka avulla koko viikko sujui mallikkaasti.

Hyvin levätyn juhannusviikonlopun jälkeen on hyvä jatkaa ankaraa valmistautumista tulevia koitoksia varten. Aurinkoista kesänjatkoa kaikille!

 

-jääkäri Helka Marjamäki

Kirjoittaja on 19-vuotias viulisti, joka aloittaa opiskelut Lahden konservatoriossa ensi tammikuussa. Marjamäki kuuluu soittokunnan jousiorkesteriin ja kivääritaitoryhmään.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Hienoja hommia

Vehreät Kanta-Hämeen pellot vilistävät ikkunoiden ohi. Kirkas, kesäinen auringonpaiste heijastuu kolmostietä kiitävän bussin ikkunasta sisällä matkaavien sotilaiden silmiin. Olemme juuri ottaneet kurssin kohti Tampereen suuralueeseen kuuluvaa Murikkaa, jonne Varusmiessoittokunnan Showband on kutsuttu vauhdittamaan jokavuotisen Murikan puhallinleirin päätöskekkereitä. Tuokion kuluttua pääsemme siis todennäköisesti iloisten leiriläisten ja mukavan kesäisen tunnelman vietäväksi, ja onpa keikan loppuun varattu jopa hieman makkaranpaisto- ja saunomisaikaakin. Tällä sotilaalla ei ole valittamisen sanaa.13494953_1218336148178969_5463027920527469729_n

Tänä kesäkuisena viikkona kaiken kuviomarssiharjoittelun lomassa mielessä on kuitenkin vielä kirkkaana viime viikon jääkäriharjoitus. Tuolloin me kaikki musikantit pistimme soittimemme sivuun ja valmistauduimme niin sanotusti perinteisempiin sotilaan harjoitteisiin. Tarkoituksena tässä soittokunnan perinteisessä neljän päivän harjoituksessa oli kurkistaa muun muassa kaupunkitaistelun, partiotoiminnan ja suomalaisen kevytkonekivääri KvKK:n (eli Kekkosen) saloihin. Pääsimme myöskin mittaamaan omaa fyysistä suorituskykyämme esteradalla, lenkillä sekä taisteluteknisellä marssilla._R9A9807

Varhaisen herätyksen jälkeen pakkasimme varusteemme ja lähdimme harjoitukseen. Ensimmäiseksi suuntasimme ampumaradalle, missä suoritimme ampumataitotestin ja muita ammuntoja. Lisäksi harjoituksessa mukana olleet soittokunnan reserviläiset kouluttivat meille muun muassa partion,ryhmän ja joukkuen toimintaa taistelutilanteissa. Oli mukava huomata, kuinka heidän kanssaan tuntui pääsevän lähes suoralta kädeltä samalle aaltopituudelle; olivathan yhdistävinä asioina valmiiksi jo musiikki sekä soittokunnassa vietetty varusmiespalvelus. Illalla leiriydyimme lähimaastoon ja valmistauduimme edessä oleviin taisteluharjoituksiin.

Tiistaina siirsimme leiritukikohtaamme. Aurinko paistoi korkealta tuona helteisenä päivänä ja hikinorot valuivat jokaisen otsalla ryhdyttyämme harjoittelemaan asutuskeskuksessa taistelemista, kulmien haltuunottamista sekä partioryhmässä toimimista. Kyseessä oli rankkaa, mutta todella hauskaa aktiviteettia, jossa pääsi kunnolla ottamaan haltuun TV-sarjoista tuttuja huoneiden miehityksiä sekä muun muassa katolle kiipeämisen tekniikoita. Panssariprikaatin komentaja eversti Pekka Järven visiitti harjoitusalueella oli myöskin positiivinen yllätys, hänellä tuntui riittävän kerrottavaksi tarinoita harjoitusalueen historiasta sekä vuosien varrella sattuneista kommelluksista vaikka kuinka paljon.

Leirin alussa meidät jaettiin satunnaisesti neljään joukkueeseen, ja näiden joukkuiden sisällä vielä kolmeen ryhmään. Jokaisesta ryhmästä löytyi ainakin kaksi syyskuussa aliupseerikurssille palvelustaan jatkavaa taistelijaa, jotka saivat paljon vastuuta leirillä toimiessaan ryhmänjohtajina harjoitusmarsseilla ja -taistelutilanteissa. Keskiviikkopäivä olikin näille tuleville alikersanteille varsinainen tulikoe, kun heidän tuli johtaa omaa ryhmäänsä osana joukkuetta harjoitustaistelussa toista joukkuetta vastaan.

Kuuluin itse joukkueeseen numero kaksi, jolle annettiin taisteluharjoituksen alussa tehtäväksi suojella kaappaamaamme panttivankia mahdollisilta hyökkääjiltä, ja suunnitella puolustautumisstrategia sen mukaan. Samaan aikaan toisaalla ykkösjoukkue veisti omia kaavioitaan hyökkäyksen suhteen, tarkoituksenaan turvallisesti pelastaa tämä tärkeä henkilö kaappaajien käsistä. Ja tähän meidän tietomme jäivätkin, jonka jälkeen seurasi useita minuutteja odottelua mahdollisen hyökkäyksen alkamiselle. PAM! Laukauksen kajahtessa ilmaan panimme omat suunnitelmamme täytäntöön ryhmänjohtajien huudellessa käskyjä paukkupatruunoiden paukkeen yli.

Adrenaliinintäyteisen ja hikisen puolituntisen jälkeen hyökkääjät olivat saavuttaneet päämääränsä ja pelastaneet panttivankimme. Vaikka harjoitustaistelu päättyikin meidän kannaltamme periaatteessa häviöön, kääntyivät suupielet silti ylöspäin ja olo oli kuin monipuoliselta urheilusuoritukselta palanneella. Tämän jälkeen vaihdoimme osia, jolloin aloitimme oman hyökkäystaktiikkamme hiomisen. Huikean hauskaa, vaikken toki usko oikeassa taistelutilanteessa sotimisen olevan yhtä viihdyttävää.

Sen jälkeen edessä oli vielä taistelutekninen marssi. Siinä pääsimme ryhmittäin testaamaan oikeastaan kaiken oppimamme. Ryhmän ja partioiden toiminta joutui koetukselle erilaisissa puolustus- ja hyökkäystilanteissa. Lisäksi reittiin kuului pieni vesistönylitys ja suojeluharjoitus sekä loppukiri kaasunaamari kasvoilla. Keskiviikon päätteeksi pakkasimme vielä kaiken materiaalin autoihin, ja siirryimme takaisin kasarmille valmistautumaan viimeistä päivää varten.

Torstaina oli vielä viimeisen rypistyksen aika, kun jokainen ryhmä pääsi kisailemaan toisiaan vastaan esteradalla ja sen jälkeisellä juoksulenkillä. Perinteinen sotilaan esterata koostuu monista esteistä, joissa muun muassa kiivetään tikkaita, hypitään betonimuurien yli sekä ryömitää ansalankojen ali. Fyysisesti koettelevan radan jälkeen juoksimme vielä noin viiden kilometrin lenkin lähimaastossa kelloa vastaan. Vaikka tässä koetuksessa jokainen sai takuulla haastaa itseään, oli yleisilme ja ryhmien sisäinen tsemppi silti korkealla koko suorituksen ajan. Suihkun, parranajon, autojen palautuksen ja vaatteiden kuivatuksen jälkeen olikin enää aika siirtyä ansaituille ja odotetuille juhannuslomille, lompsis.

Näitä sanoja kirjoittaessani aavat peltomaisemat ovat vaihtuneet idyllisiin järviin ja mäntymetsiin, josta päättelen bussimme olevan lähellä määränpäätänsä Suomen Murikkaa. Täten päätän tämän muistelun näihin sanoihin, vedän taskusta pilkottavan sinisen baretin päähäni ja ryhdyn valmistautumaan illan laulu- ja tanssikinkereihin. Hienoja hommia.

Mainiota kesää kaikille lomalaisille ja työtä paiskoville toivottaen,

-jääkäri Eero Maijala

Kirjoittaja on 21-vuotias musiikinopiskelija Espoosta ja toimii Varusmiessoittokunnan showbandin basistina. Helsingin Pop & Jazz konservatoriolla opiskelun lisäksi siviilielämässä aika kuluu muun muassa koripallon ja ahkeran matkustelun parissa.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Terveisiä Satama soi -kiertueelta

Kevät ja kesä on ollut Viihdeorkesterille antoisaa aikaa. Erilaisiin keikkoihin ja kiertueisiin valmistautuminen on pitänyt kahvihuoneen kahvinkeittimen porisemassa ja treeniluokan vahvistimet lämpiminä. Keväällä Hyvää ja kaunista ja Serenadi keväälle -konserttisalikiertueet olivat menestyksiä ja pitivät huolta Viihdeorkesterin kovasta keikkakunnosta.

_MG_7776Kesäkin on alkanut keikkailun merkeissä.Viime viikolla pääsimme taas toden teolla keikkailemaan kun Satama soi -kiertue starttasi. Konserttisalien sijaan pääsimme valloittamaan ulkolavat ja ensimmäiseksi keikkabussin kärki suunnattiin Tampereelle. Illan mittaan yhteislaulu raikasi ja ikivihreät klassikkokappaleet lämmittivät Laikunlavan kesäiltaan.

Yhden kasarmilla vietetyn päivän jälkeen lähdimme virkeinä kohti Mikkeliä jossa Mikkelinpuisto täyttyi ääriään myöten hymyilevistä ja laulavista ihmisistä. Yleisön hymy ja innostus tarttui myös Viihdeorkesteriin ja vielä keikkabussissakin orkesteri jaksoi hymyillä.
Lappeenrannan Rakuunamäellä nukutun yön jälkeen suuntasimme Lappeenrannan Satamatorille jossa tihkusateesta huolimatta roudaus sujui tuttuun tapaan sutjakkaasti. Iltaa kohden aurinko tuli esiin pilvien takaa ja tori täyttyi laulukansasta. Saimaan rannalla yleisö lauloi ja Viihdeorkesteri näytti parasta osaamistaan kesäisessä järvimaisemassa.
Lappeenrannasta ajoimme Vekaranjärvelle Rosvopaisti -tapahtumaan jossa pienkokoonpanomme soitti sota-ajan lauluja sotaveteraaneille ja heidän omaisilleen. Rosvopaistin jälkeen kiertueemme jatkui Kuopioon jossa soitimme Kallamarinassa kesämakasiinissa. Ulkokonserttien jälkeen tuntui mukavalta soittaa intiimissä puumakasiinissa jossa tunnelma nousi nopeasti kattoon.
Järvimaisemasta suuntasimme kohti Suomenlinnaa jossa soitimme Kaartin soittokunnan festivaaleilla. Festivaaleilla oli laaja kattaus erilaista sotilasmusiikkia ja oli mahtavaa päästä seuraamaan myös Kaartin soittokunnan esityksiä. Festivaaleilta lähdimme Parolan kautta Merikarvialle jossa soitimme Krookan merinäyttämöllä solistivieraan, Mikael Konttisen kanssa.
Satama soi -kiertue huipentui eilen, kun soitimme Lahden satamatorilla kiertueen viimeisen konsertin ja laulu raikasi kun koko tori täyttyi tuttuun tapaan laulavasta yleisöstä ja Viihdeorkesteri soitti ehkä kiertueen parhaimman konsertin.
Koko kiertueen jatkunut hyvä meininki näkyi joka konsertissa lavalla sekä keikkabussissa ja kiertueesta jää varmasti lämpimiä muistoja kaikille.
Seuraavaksi loistavassa iskussa oleva Viihdeorkesteri suuntaa kohti uusia haasteita harjoittelemalla uutta ohjelmistoa ja kuviomarssia Baselin matkaa varten!
 9A3A7995
Mahtavaa kesän alkua kaikille toivottaen,
– jääkäri Kalle Outila
Kirjoittaja on 19-vuotias helsinkiläinen kitaristi joka aloittaa syksyllä opiskelut Helsingin Pop & Jazz -konservatoriolla. Outila on osa Varusmiessoittokunnan viihdeorkesteria sekä paraatisoittokunnan kivääriryhmää.
Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

HOI HOI, reservin aurinkoa näkyvissä!

Kesä on vihdoin täällä. Se tarkoittaa työntäyteisiä päiviä ja keikkaa keikan perään Varusmiessoittokunnassa. Kaikkia ei kuitenkaan enää armeijan aamut paina, sillä soittokuntamme kaksi kersanttia Ville Laitinen ja Christoffer Timonen ovat kotiutumassa ensi viikolla. He aloittivat palveluksensa saapumiserässä II/15 ja ovat molemmat suorittaneet monipuolisen ja tavallisesta poikkeavan varusmiespalveluksen. Eri yksiköistä sattumusten kautta Varusmiessoittokuntaan tiensä löytäneet kersantit eivät kumpikaan olisi voineet aavistaa, millainen heidän palvelusaikansa tulisi olemaan, mutta ovat erittäin tyytyväisiä siihen.

20160607_Sotilaspassi (1 of 1)

 

”Aloitin varusmiespalvelukseni viime kesänä Kainuun prikaatissa ensimmäisessä viestikomppaniassa. Siellä hain peruskoulutuskauden aikana erityishaun kautta Puolustusvoimien erityistehtäviin ja sain paikan Varusmiessoittokunnan mediatiimistä. Minulla ei ollut mitään tietoa Varusmiessoittokunnasta ja suhtauduin siihen aluksi hieman ennakkoluuloisesti. Päätin kuitenkin ottaa paikan vastaan ja palveluspaikkani vaihtui Kainuun prikaatista Parolan Panssariprikaatiin, jossa uusi yksikköni sijaitsi.
blogiin1Heti saavuttuani Varusmiessoittokunnan tiloihin huomasin, että ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Tuolloinen saapumiserä I/15 otti minut hyvin vastaan ja tuntui kuin olisin aina ollut osa porukkaa. Tositoimet alkoivat heti, sillä pääsimme yhdessä muiden soittokuntien mediavarusmiesten kanssa kuvaamaan suurta Tattoo Show -tapahtumaa Hartwall Areenassa. Aliupseerikurssin aikana sain toden teolla tutustua sotilasmusiikin maailmaan, kun viisi eri opintosuuntaamme puhalsivat yhteen hiileen järjestäessämme upeita konsertteja ja tapahtumia. Mediatiimillämme riitti niin sanottuja “mediahommeleita”, joiden lomassa sain oppia paljon uutta koskien minua kiinnostavia media-alaan liittyviä asioita, ja uskon että opeista on minulle paljon hyötyä reservinkin puolella. Taisteluharjoituksissa taitomme pantiin koetukselle erilaisten asekäsittely- ja partiotoimintaharjoituksissa. Parhaiten mieleen ovat jääneet koko päivän kestäneet simulaattoriliivitaistelut reserviläisiä vastaan ja jännittävät tiedustelutehtävät, joissa pimeän vuoksi tuli joskus kaatuiltua maahan kaivettuihin poteroihin.

Vuoden vaihteessa koin jälleen muutoksen palveluksessani, kun aliupseerikurssin taistelutoverini kotiutuivat ja jäin itse ryhmänjohtajaksi tulevalle saapumiserälle. Muita ryhmänjohtajia saapui toisista yksiköistä kouluttamaan I/16-saapumiserää mm. kersanttitoverini Timonen. Uusien alokkaiden kouluttaminen eteni kovissa pakkasissa ja aika ajoin erittäinkin huonoissa sääolosuhteissa, mutta sekä ryhmänjohtajat että alokkaat taistelivat kunnialla tiensä läpi peruskoulutuskaudesta. Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskauden alkaessa muut ryhmänjohtajat palasivat kotiyksikköihinsä, kun minä ja Timonen jäimme jatkamaan palvelustamme osana soittokuntamme mediatiimiä.

Nyt kotiutumisen lähestyessä kun mietin kulunutta vuotta, olen saanut kokea uskomattoman monipuolisen ja opettavaisen palvelusajan. Olen ollut onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että sain tutustua kahteen Varusmiessoittokunnan saapumiserään ja olen löytänyt lukuisia uusia ystäviä. Muistan, kuinka ensimmäisinä päivinäni Varusmiessoittokunnassa katselin kuviomarssiharjoituksia yksikkömme pihassa, ja ihmettelin kuinka on mahdollista soittaa ja marssia samaan aikaan noin täydellisesti. Nyt kevään aikana olen nähnyt kuinka paljon työtä kuviomarssin harjoitteluun soittajat ja kivääritaitoryhmä joutuvat tekemään. Kehitystä on tapahtunut nopeasti. Kun nyt katson yksikkömme edessä tapahtuvia kuviomarssiharjoituksia, näen sen saman positiivisen hengen ja tekemisen meiningin tässä joukossa, kuin minkä näin syksylläkin. Toivotan tämän vuoden saapumiserälle onnea ja menestystä tulevia koitoksia varten. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olitte mukana tällä retkellä. On ollut hienoa saada kuulua tähän perheeseen.”

– Kersantti Ville Laitinen

 

blogiin3

”Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskausi alkaa olla puolivälissä. E-kaudella eri kokoonpanot ovat treenanneet tiiviisti eri konsertteja ja kiertueitansa varten. Kuviomarssia on taidettu treenata ihan kyllästymiseen saakka, mutta se on osattava hyvin, koska sitä lähdetään maailmalle näyttämään.


Mediatiimissä, johon minä kuulun, on myös keskitytty moniin eri työtehtäviin. Olemme valokuvanneet keikkoja ja tehneet myös livetaltiointeja, joita olemme editoineet jälkeenpäin julkaistavaksi materiaaliksi tai yksikkömme omaan käyttöön. Suunnittelin myös muutaman mediatiimin jäsenen kanssa rekrytointikiertueen, jonka toteutimme eri kouluissa Etelä-Suomen alueella toukokuussa. Kuvasimme myös toukokuun alussa tämän kuun alkupuolella julkaistun Ysäri-kiertueen trailerivideon. Traileri saavutti somessa paljon huomiota myös lehtien verkkosivuilla. Mediatiimissä meillä on ollut aina hyvä henki yllä ja ei olla asioita turhaan murehdittu. Siellä jokainen meistä ”mediapettereistä” on ollut elementissään omilla osaamisalueillaan. Pitäkäähän sama ilme pojat yllä.

Olen päässyt myös keikkailemaan Varusmiessoittokunnan mahtavan Showbandin kanssa. Itselläni ei minkäänlaista musiikillista taustaa ole, mutta kyllä rap taipuu jollakin tasolla tarpeen tullen. Pääasia, että pysyy rytmissä mukana ja on hyvä flow päällä. Pääsin Showbandin mukaan lukuisille unohtumattomille keikoilla, mistä olen erittäin kiitollinen. Tuskin tulen enää ikinä esiintymään yhtä isosti missään tai yhtä lahjakkaiden ihmisten kanssa. Pojathan tietää, että skaala on mieletön, kun on kyseessä Showband.

Aloitettuani palvelukseni alokkaana Hämeen panssaripataljoonan Panssarivaunukomppaniassa viime kesänä en olisi tuolloin uskonut ikinä löytäväni itseäni kotiutuessani Varusmiessoittokunnasta. Suoritin viime syksynä panssarivaunukomppaniassa Panssarijääkäri-AUK:n, minkä jälkeen minut sijoitettiin ryhmänjohtajaksi peruskoulutuskaudeksi Varusmiessoittokuntaan. Minulla oli paljon ennakkoluuloja tulevaa yksikköäni kohtaan, mutta huomasin luulojeni olevan vääriä ja vanhentuneita. Yksikön varusmiehet olivat kuuliasia ja hyvin motivoituneita, mikä sai minut tykästymään yksikön toimintaan. Kysäisin yksikön varapäälliköltä mahdollisesta jäämisestäni Varusmiessoittokuntaan ja hän laittoi asioita tapahtumaan. Nyt olen suorittanut loppuun palvelukseni Varusmiessoittokunnassa ja en olisi voinut aikoinani paremmin osata  valita loppupalveluspaikkaani.

Henkilökohtaiset mietteet palvelusvuodestani Suomen puolustusvoimissa ovat positiiviset. Parolan Panssariprikaatista on muuttunut minulle koti ja paikka, jota varmasti ikävöin tulevaisuudessa. Uskon palvelusvuoteni olevan yksi ainutlaatuisimmista, koulutustaustani ansiosta. Vaikeuksien kautta voittoon – vaikka minusta ei vaununjohtajaa virallisesti ikinä tullutkaan. Välillä oli vähemmänkin miellyttäviä päiviä, mutta nyt jälkeenpäin sanottuna ymmärrän paremmin sanonnan ”aika kultaa muistot”.

Haluan kiittää Puolustusvoimia unohtumattomasta palvelusvuodesta. Panssarivaunukomppaniaa ja Varusmiessoittokuntaa, joissa sain hyviä ystäviä itselleni. Kiitän esimiehiäni, palvelustovereitani ja alasiani kuluneesta vuodesta, jotka tekivät siitä unohtumattoman. Oltuani nyt vuoden armeijassa päällimmäiseksi mieleeni jäi, että olemme varmistamassa täällä Puolustusvoimissa hienoa asiaa, ja se on itsenäinen Suomi.

– Kersantti Christoffer Timonen

 

blogiin2

– Kotiutuvilla kersanteilla alkaa aamut olla vähissä.

 

 

 

 

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin