Ympyrä sulkeutuu – tästä tuli hyvä juttu

Varusmiessoittokunta kotiutujineen. Kuva: Puolustusvoimat / Tuomas Puranen

Tämä juttu on niin katsottavaksi tehty, että siitä emme julkaise nauhoitetta. Palveluksemme alussa jääkäri Ukkola kirjoitti saapumiserämme ensimmäisen blogin, ja tässä hän lausuu jäähyväisensä viimeistä kertaa. Tulevilla viikoilla palataan podcastien pariin, mutta sitä ennen – katsokaa, lukekaa ja nauttikaa!

Tänään, keskiviikkona 18.9.2019 Panssariprikaatin porteista marssii reserviin muiden 255 vuorokautta palvelleiden ohella 29 varusmiessoittokuntalaista. Minä olen yksi heistä.

Yhdeksän kuukautta on lyhyt aika. Se on niin lyhyt aika, että ihminen voi löytää muistoissaan sen taakse pienimpienkin yksityiskohtien luo, mutta myös niin pitkä, että se voi pitää sisällään koko draaman kaaren läpi kulkevan tarinan. Sen aikana tunnetilat voivat heitellä paljonkin ja eri hetkinä yksittäisten asioiden ja suurempien kokonaisuuksien rajat voivat häilyä, varsinkin kun eletään pienessä ympäristössä ison joukon keskellä. Tästä syystä olen palveluksen aikana siirtynyt yhä useammin mielipiteeni sijaan sanomaan vain havaintoni. Armeijassa mielipide johtaa usein mielipahaan, mutta havainto sitä vastoin lähinnä herättää ajatteluun. Seuraavassa luettelen hieman tekemiäni havaintoja, joiden toivon auttavan tulevaisuudessa maataan palvelevia.

Palvelus Varusmiessoittokunnassa alkoi kuten kaikilla muillakin talvella saapuneilla: päästä varpaisiin jäässä. Kuva: Puolustusvoimat / Konsta Lattu
Uusia kokemuksia – kuten liikkuvan panssarivaunun alta ryömimistä – riitti jo peruskoulutuskaudella. Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

1. Palvelukseen kannattaa tulla tyhjältä pöydältä. On huomattavasti mielekkäämpää toteuttaa annettuja tehtäviä, kun siivilin puolella ei ole järkevämpääkään tekemistä tai itselleen tärkeitä asioita odottamassa. Lisäksi omilleen muutto kannattaa suorittaa vasta palveluksen jälkeen. Mitä pidempään on saanut nauttia omillaan asumisen ihanasta vapaudesta, sen pahemmalta voi tuntua olla vastuussa muillekin kuin itselleen. Lapsuudenkodistaan tulevat ovat vielä vanhempiensa holhouksessa, jolloin muutos tuntuu pienemmältä. 

2. Tietyt käytösmallit toteutuvat aina, kun suuri joukko ihmisiä toimii ja viettää paljon aikaa yhdessä. Tämä johtaa erinäisiin lieveilmiöihin, jotka ovat milloin huvittavia, milloin äärimmäisen kiusallisia. En ala niitä tässä luettelemaan, sillä vastahan Big Brotherista alkoi uusi kausi. 

Sotilasvala vannottiin tutun kipakassa säässä, ja niin alkoi erikoiskoulutuskausi: muusikot alkoivat musisoida, media medioida ja tekniikka teknikoida. Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen
Saapumiserämme ensimmäinen konsertti soitettiin talvisodan muistopäivän kunniaksi. Vaskipuhallin on pakkasessa ihan yhtä kylmä kuin kiväärikin. Kuva: Puolustusvoimat / Konsta Lattu

3. Vertaisjohtaminen on hankala laji. Se on moneen pussiin pelaamista samaan aikaan ja omankin pään pitäisi pysyä puhtaana. Tärkeä taito on nyökyttely ja oman halukkuutensa ilmoittaminen – oli kyseessä sitten tärkeä vastuutehtävä, vaivalloinen nakkihomma tai vain rehellisesti kuolema. Myös ”Eikö niin, että *asia, jonka kaikki jo tietävät* ?”- tyyppiset kysymykset ovat tärkeitä rooleja muodostettaessa.

4. Klassisen musiikin ja jazzin intohimoisia harrastajia ja ammattilaisia ei kannata sulloa samaan orkesteriin. Eikä samaan rakennukseen. Oikestaan heidät on parasta pitää hyvin etäällä toisistaan. Lisäksi pianistista on käyrätorvistiksi ja basistikin voi olla laulaja.

Barettikokeissa testattiin varusmiessoittajien erikoisosaamista…
ja barettimarssilla kestävyyttä ja motivaatiota. Kuvat: Puolustusvoimat / Miika Perkola

5. Palvelukseen tultaessa on syytä varautua siihen, että kovan rasituksen jälkeen aikaa ja edellytyksiä palautumiselle ei ole, unta tulee paikoin hyvin vähän ja aika ilman vessassa käynnin mahdollisuutta voi usein venyä pitkäksi. Lisäksi Puolustusvoimat ei tarjoile raakaa kanaa, vaikka siipikarjan liha kuinka punertaisi.

6. Odotusten ja pettymysten suuruudet ovat keskenään verrannollisia. Kun päällä on vihreää ja jalassa mustaa, ei siis kannattaa odottaa mitään, ja ainoa, johon voi luottaa, on oma itsensä.

Nämä havainnot painoivat keväällä, kun tuli hetki tehdä valinta aliupseerikurssille hakemisen ja kotiin lähdön välillä. Mutta aika on ihmeellinen lääke. Se paikkaa haavat ja sen tappaminen yhdistää. Seuraavat havainnot muodostuivat ajan virrassa. 

Konserttisaleissa keväästä tuli kesä…
ja kesän keikat näyttivät jo joltakin aivan muulta. Kuvat: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi & Lauri Parviainen

1. Vertaisjohtaminen voi toimia, kun sille antaa aikaa. Tälle joukolle puoli vuotta oli riittävä aika. 

2. Armeija voi saada sinut tuntemaan aivan uusia tunteita, jotka saatttavat auttaa aikaisemman elämän kahlitsemien lukkojen avaamista.

3. Kun noin 70 ihmistä toimii yhteisen, kaikkien tiedostaman tavoitteen eteen, on tulos sanoinkuvaamattoman kaunista ja genrerajat ylittävää

Edelliset kolme kohtaa ovat yhtä lailla painavia, eikä vuoden aikana hankittuja muistoja jatkuvasti kultaava aika helpota asiaa. Lähdön hetkellä mieli on haikea.

Vaihtelevien vaiheiden lomassa palvelusaika vei varusmiessoittajat muun muassa Ranskaan. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola
Kotiutujien loppusodassa Jukebox-megakiertueella koko soittokunta esiintyi yhdessä. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Olen saanut tutustua ihmisiin, joihin en todennäköisesti missään muualla olisi törmännyt. Olen tutustunut ihmisiin, joiden ammattitaitoa tulen jo pian palveluksen loppumisen jälkeen osana suurta yleisöä ihailemaan, mutta joiden kanssa toivottavasti vielä silloinkin pystyn harrastamaan huonoa huumoria. Olen soittanut keikkoja, jotka osaltani todennäköisesti jäävät ainutkertaisiksi kokemuksiksi. Olen montaa kokemusta köyhempi, mutta vielä runsaampia muistoja rikkaampi.

Haluan kiteyttää tämän tekstin ja palveluksen jakamalla erään (äskeisen kappaleen kuvaukseen osuvan) tuvassani asuneen kotiutuvan taistelijan sitaatin. Kyseessä on jääkäri Otto Veikkola, jonka letkautukset ovat piristäneet toimintaamme pitkin vuotta. Seuraava tokaisu tosin lienee niistä ainoa painokelpoinen. 

”Kaikki lähtee siitä, mistä se on alkanut ja loppuu siihen, mihin se päättyy.”

Jääkäri Ukkola

Anton Ukkola on palveluksen aikana Kouvolasta Ouluun muuttanut käyrätorvisti, jonka kotiutuminen heikentää soittokunnan kuntoindeksiä huomattavasti. Reservissä hän palaa aina rakkaiden perusasioiden äärelle, eli sähköasentajan työhön sekä urheilun, ruoanlaiton ja säveltämisen addiktoivaan maailmaan.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin