Romaani rudimenteista ja Rovaniemestä

Kirjoittanut: Toivo Rovasalo.
Lukenut: Petja Pulkkinen.

Voit kuunnella blogin tästä!
Rumpuryhmäläiset parrasvaloissa. Kuva: Puolustusvoimat / Nikolaou Nikolaos

Rumpuryhmämme hieno, mutta rankka yhteinen taival alkoi, kun kokoonnuimme kouluttajamme ylikersantti Kauppilan kanssa showbandin tyhjään treeniluokkaan. Meitä oli luokassa hänen lisäkseen yhdeksän henkeä, joista kaksi ovat showbandin ja kaksi viihdebändin rumpaleita ja loput viisi konserttisoittokunnan lyömäsoittajia. Olimme kaikki tulleet varusmiessoittokuntaan eri taustoista: yksi on erikoistunut hevimaailman syvimpiin saloihin, toinen humppalavojen kuningas ja kolmas soittanut marimbaa koko elämänsä. Kenelläkään meistä ei kuitenkaan ollut kokemusta marssirummuttamisesta. Nyt edessämme oli kuitenkin valtava haaste, sillä jo parin kuukauden päästä meidän pitäisi kyetä tuottamaan yhtenäisen näköistä ja kuuloista korkealaatuista taidetta.

Ensitapaamisen jälkeen alkoi intensiivinen työnteko. Joka aamu, kun muut jäivät sänkyjensä pohjille viettämään laadukasta lepoaikaa, rumpuryhmä kokoontui innosta piukeana kamarimusiikkisali Sibeliukseen harjoittelemaan. Ensimmäisten viikkojen aikana keskityimme yksinomaan lyönnin liikeratoihin, eli teimme lyöntiliikkeitä erittäin hitaasti. Hitaus on sitä luokkaa, että kapulan osuma kalvoon on enemmänkin kosketus kuin lyönti. Aluksi saman liikkeen toistaminen uudestaan ja uudestaan hieman turhautti, mutta ymmärrän nykyään paremmin hitaasti harjoittelemisen tärkeyden, sillä jokaisen rumpuryhmäläisen tekniikka on saavuttanut aivan uusia tasoja.

Varusmiessoittokunnan rumpuryhmäläiset tulevat monenlaisista soittotaustoista. Kuva: Puolustusvoimat /

Parin viikon jälkeen pääsimme vihdoin suorittamaan lyönnin (=kosketus nopeasti) ja aloimme harjoittelemaan rudimentteja. Rudimentit ovat erilaisten lyöntien muodostamia sarjoja. Jos lyönti olisi kirjain, rudimentti olisi kirjainten muodostama sana. Rudimentit ovat siis ikään kuin asteikkoja rummuille. Niillä on myös hauskoja nimiä, kuten ”pataflafla” ja ”paradiddlediddle”.

Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna teemme Suomessa rumpuryhmäkulttuuria melko poikkeuksellisella tavalla. Ensinnäkin käytämme naruviritteisiä rumpuja. Naruviritteisessä rummussa kalvon kiristää pitkä köysi, joka kulkee siksakkia rummun rungon ympäri. Maailmalla trendi on siirtynyt modernimpiin marssirumpuihin, joissa viritys tapahtuu kiristämällä kalvon ympärillä olevia ruuveja. Voitamme omilla rummuillamme kyllä tyylipisteet, mutta useamman tunnin kiristysprosessin jälkeen käsien rakkoja hoitaessa varmasti jokainen meistä on salaa toivonut, että käyttäisimme hieman nykyaikaisempaa kalustoa.

Rumpujen virittämiseen kannattaa suhtautua huumorilla. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi

Ainutlaatuiseksi rumpuryhmämme tekee kuitenkin ensisijaisesti käyttämämme tekniikka; missään ei soiteta rumpua samalla tavalla. Tekniikkamme on kehittynyt tähän muotoonsa Yhdysvalloissa, jossa siitä käytetään nykypäivänä nimitystä ”The ancient technique”. Yhdysvalloissa juuri kukaan ei enää käytä tätä tekniikkaa, mutta Suomessa se on saanut jalansijan. Tuotamme siis maailman mittakaavassa marssirummutusta melko omalaatuisella tavalla.

Kun olimme aikamme hioneet liikeratoja ja rudimentteja, pääsimme lopulta kappaleiden kimppuun. Saimme siis kirjoittaa tarinoita sillä sanavarastolla, jota olimme kärsivälliesti harjoitelleet. Opettelimme aluksi rumpumarsseja, joita yleisö pääsee ihastelemaan paraatisoittokunnan keikoilla, esimerkiksi kesän tulevissa vartioparaateissa. Vaikka ensisijainen tehtävämme rumpuryhmänä on olla osa paraatisoittokuntaa, saamme aika-ajoin myös mahdollisuuden esitellä taitojamme itsenäisenä kokoonpanona. Esimerkiksi kesäkuun alussa, puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, pääsimme omalle keikallemme Rovaniemelle. Tämä noin kahdeksan tunnin junamatkan vaatinut keikka, joka lopulta sisälsi vain kaksikymmentä minuuttia soittamista, oli yksi elämäni mielenkiintoisimmista kokemuksista.

Rumpuryhmä näyttää esimerkkiä särmikkyydellään ja sotilaallisuudellaan. Kuva: Puolustusvoimat

Kaikki matkan aikana kokemamme haasteet, kuten kotiin unohtuneet matkaliput, junan alle jäänyt peura, rummut, joita meidän piti raahata jatkuvasti perässämme, junan hytit, jotka olivat ennätyspitkän junan ravintolavaunun vastaisessa päässä ja yöuneni totaalisesti eliminoinut kirkas digitaalikello (joka oli asennettu täydellisesti naamani eteen) saivat minut ymmärtämään, että hyvässä seurassa selviää mistä vaan. Jopa niistä kahdeksasta tunnista, jotka piti vielä matkustaa takaisin Rovaniemeltä.

Nyt olemme hyvillä mielin kohdistaneet katseemme kohti koko varusmiessoittokunnan yhteistä matkaa Ranskaan Saumur tattoo -sotilasmusiikkifestivaaleille, jossa ympäri maailman eri soittokunnat tulevat esittämään omia kuviomarssiesityksiään. Harjoittelemme näinäkin helteen täyteisinä päivinä ahkerasti omaa kuviotamme, jossa on mukana koko Varusmiessoittokunta. Myös rumpuryhmä pääsee esittelemään taitojaan mahtipontisella rumpusoolollaan. Tavoitteemme Ranskassa on muuttaa globaali käsitys siitä, mitä rummun kanssa parhaimmillaan voi saada aikaan.

Vuoden 2019 rumpuryhmä alkuvuoden kouluttajiensa, ylikersantti Kauppilan ja kersantti Perälän kanssa. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Jääkäri Rovasalo

Toivo Rovasalo on Nurmijärven lahja Varusmiessoittokunnalle. Tämän särmän sotilaan arkeen kuuluu rumpuryhmässä ja konserttisoittokunnassa soittaminen, sekä yksikön yleisen särmyyden ylläpitäminen. Tämä luotettava ja ystävällinen jääkäri on oiva esimerkki varusmiehestä, joka hoitaa hommat kunnolla, mutta pilke silmäkulmassa.

Toivo Rovasalo konserttisoittokunnassa. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola
Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin