Oli muuten Hyvää ja kaunista

Jääkäri Teränen vetää show’ta, mutta mitä näkyy taustalla? Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Tiistaina 23. huhtikuuta suuntasi Varusmiessoittokunnan karavaani nokkansa kohti Kangasalaa. Mukaan oli pakattu jämäkkä parinkymmenen kappaleen setti suomalaisia pop- ja rock -klassikoita, viihdebändi vahvistettuna jousiorkesterilla ja showbandin vierailevilla solisteilla sekä aimo annos roudauslaatikoita, soittimia ja kaapeleita. Pitämässä tätä kaikkea kasassa oli mukana joukko meitä mahdollistajina tunnettuja ihmisiä – tyyppejä, joita ei onnistuneilla keikoilla edes huomaa: mediatuottajia ja teknikoita, puhumattakaan soittokunnan Isoista Mahdollistajista, skappareista (eli formaalimmin kantahenkilökunnasta).  

Taustalla tapahtuu paljon. Hyvää ja kaunista -kiertue on antanut jo muutamien edellisten saapumiserien ajan kuulua itsestään ympäri valtakuntaa. Vuosimallin 1/18 tapahtumatuotantolinja oli tehnyt yhdessä skappareiden kanssa suuren osan kiertuetuotannosta jo syksyllä, ja siitä pallo heitettiin meille, uusille 1/19-saapumiserän varusmiehille – niin muusikoille, medialle kuin tekniikallekin. Samaan aikaan, kun soittajat painivat taiteellisen prosessin kanssa ensimmäisistä sovituksista viimeiseen esitykseen, tekevät taustajoukot työtään taiteellisen prosessin mahdollistamiseksi.

Jääkärit Simonen ja Tuominen miksaavat Arrow19-keikkaa. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi

Koko prosessin kuvaileminen olisi tylsää jaarittelua, mutta syytä on kertoa, että yleisen uskomuksen vastaisesti soittajat tai mahdollistajat eivät kummatkaan pääse helpolla. LiveFin ry:n toiminnanjohtaja Salla Vallius totesi viime kesänä eräässä somepostauksessaan: “Eritoten toivon, että muistettaisiin, että onnistuneet tapahtumat tarvitsevat tekijänsä, eivätkä ne synny itsestään”. Minusta tuo on ajatus, joka tulee muistaa jokaisessa tapahtumassa. Se, mitä yleisöön näkyy, on vain jäävuoren huippu, mutta kaikki se, mikä ei näy, tarjoaa useimmiten ihailtavaa ja ihmeteltävää vähintään yhtä paljon, kuin itse tapahtumaohjelma.

Pelkästään valoshow’n luomisessa riittää tekemistä. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi

Palataan takaisin kiertueelle. Kun palaa keikalta kymmenen aikaan illalla ja alkaa kirjoittaa blogipostausta, ei ajatuksenjuoksu välttämättä ole terävimmillään, mutta katsotaan, mihin tässä päästään. Kiertueen ensimmäinen keikka Kangasalla oli täynnä haasteita alkuroudauksesta uuteen monitorisysteemiin ja ennakkovalmisteluista keikkapaikan odottamattomiin yllätyksiin. Kaikkien odotusten vastaisesti tapahtui kuitenkin “sotilasmusiikin ihme” (kuten tekniikkatiimillämme on tapana sanoa), ja kiertueen lähtölaukaus osui kirkkaasti maaliin. Tästä kuuluvat suuret kiitokset esiintyjille, joiden stressinsietokykyä koeteltiin teknisten haasteiden keskellä heti ensimmäisellä keikalla, ja jotka läpäisivät kokeen kunniamaininnoin.

Kietueviikon torstaina suuntasimme kohti Porvoota kirkkaassa auringonpaisteessa. Nyt kun pahimmat kiertuemiinat oli raivattu, matkasi allekirjoittanutkin luottavaisissa tunnelmissa. Ja sattuipa käymään niin, että kiertueen toisella keikalla päästiin elämään sitä paljon puhuttua rokkiunelmaa, kun meininki lavan edessä, takana ja keskellä oli kovempaa kuin koskaan.

Valokuvaaja kysyi, pääseekö tekniikka ikinä lomille. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi

Kaikin puolin onnistuneen keikan jälkeen lähdettiin hyvissä fiiliksissä kuolemanväsyneinä kohti Utin jääkärirykmentissä odottavaa majoitusta. Loppukiertue tuntui rullaavan omalla painollaan, kun työ oli tuttua ja yleisö haltioissaan niin Imatralla, Kiteellä kuin Kouvolassakin. Hommaan syntyi sopivaa rutiinia, tunnelma pysytteli tiukasti katonrajassa ja esitykset toimivat pikkujuttuja lukuunottamatta kaikin puolin mallikkaasti. Tässä kohtaa siis erityiskiitokset keikkapaikkojen henkilökunnalle, jotka tekivät niin tekniikan kuin muidenkin kiertuesankareiden elämästä erittäin mukavaa.

Kun taustajoukkojen ja esiintyjien yhteistyö toimii, lopputulos näyttää upealta. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Sunnuntai-iltana viimeisen roudauksen jälkeen koittivat odotetut ja ansaitut vappulomat, jotka eivät ihan heti loppuneetkaan. Jos näin kiertueen ja blogitekstin lopuksi tunnistat tehneesi jotakin tämän tarinan eteen, tämä seuraava on kohdistettu juuri sinulle: Kiitos, iso kiitos! Olit sitten kanssavarusmies, reserviläinen, soittokunnan tai kiertuepaikan henkilökuntaa tai vaikka vain jammailemassa yleisössä, kiitos! Ilman sinua tätäkään kiertuetta ei olisi ollut.

Tekniikka hukuttautuu nyt seuraavan kiertueen valmisteluun, eli Kevään riemulla nähdään. Jos bongaat salista miksauspöydän, tule heittämään yläfemmat!

Jääkäri Simonen

Jääkäri Simonen. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola & Joona Jokilampi

Santeri Simonen on Suomen epävirallisen sotilasmusiikki- ja lippupääkaupunki Haminan kasvatti, jolla on vahva taipumus olla mukana vähän joka paikassa. Hän ihmettelee suunnattomasti sitä, kuinka paljon joka päivä oppii uutta, ja ihailee käsittämättömän taitavia palvelustovereitaan, joiden kanssa saa tehdä töitä.

Hyvää ja kaunista -kiertueen koko kokoonpano. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen
Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin