Me ollaan vaan töissä täällä

Koko Kevään riemua -kokoonpano viimeisellä keikallaan. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi.

Edesmenneen Hyvää ja Kaunista -kiertueen jälkeen Varusmiessoittokunnan viihdebändi lähes ehti jo hetken luulla saavansa nauttia ansaitusta lomasta. Vastassa olivat kuitenkin uudet haasteet: kiertueesta palautumisen sijaan lomapäivät kuluivat Oopperan Teetanssien sekä Lotanpäivän laulajaisten ahkeraan harjoitteluun. Lisäksi taustalla kummitteli seuraava kiertue, konserttisoittokunnan ja tangokuningas Kyösti Mäkimattilan kanssa yhteistyössä toteutettava Kevään riemua.

Helsingissä kunnialla loppuun säestettyjen Teetanssien jälkeen kiertuevalmistelut pyörähtivät täyteen vauhtiin. On salassa pidettävää tietoa, että viihdebändi aloitti yhteisharjoitukset konserttisoittokunnan kanssa vain noin viikkoa ennen kiertueen alkamista, samaan aikaan kun Lottien yhteislaulutilaisuuden viimeistely oli vielä kesken. Syitä harjoitteluajan vähäisyyteen oli kaksi: Ensinnäkin, aikaa ei yksinkertaisesti riittänyt, varsinkaan kun yhtyeemme edellinenkin projekti oli venynyt yötöiksi. Toiseksi, varusmiessoittokunnan soittajat ovat erittäin taitavia ja tunnetusti ottavat hetkessä haltuun kappaleen kuin kappaleen – tai koko kiertueohjelmiston.


Lauri Pänkäläinen edesmenneellä Hyvää ja kaunista -kiertueella. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen.

Konserttisoittokunta oli valmistautunut perusteellisesti. Hyvää ja Kaunista -kiertueella olimme jousiorkesterin kanssa itse vetovastuussa sovituksista ja harjoittelusta, mutta Kevään riemulla keskusjohtoisuus vei voiton. Puhaltimia ja lyömäsoittajia luotsaavat musiikkiyliluutnantti Valtasalmi ja musiikkikapteeni Paakkunainen johtivat koko harjoitusprosessia järjestelmällisesti ja määrätietoisesti niin, että kokoonpanomme oli valmiina valloittamaan konserttisalit vierailevan solistin saapuessa harjoituksiin ensi-iltaa edeltävänä päivänä.

Mitä tahansa Mäkimattilasta odotinkaan, sitä hän ei ollut. Tanssilavojen kokenut veteraani otti yleisöt haltuun joka ilta muuttuvilla juonnoillaan ja palkintoja keränneellä laulutaidollaan. Hänen juontonsa sisälsivät jääkiekkoa, elämänohjeita ja erityisenä yleisösuosikkina otteita tangokuninkaan omista runokirjoista. ”Ketunkuonoista” ja ”saatil pääsemisest” kertovien säkeiden taka-ajatuksena saattoi ehkä olla kirjojen myynnin lisääminen, mutta suurella sydämellä luetut, omaperäiset runot toivat konserteille persoonallisen vivahteen.

Kyösti Mäkimattila. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola.

Persoonallisuutta ei puuttunut ohjelmistostakaan, joka koostui Mäkimattilan siirappisista rakkauslauluista ja konserttisoittokunnan omista ohjelmanumeroista. Aiheet vaihtelivat öisistä itsetutkiskeluista aina Oopperan kummitukseen ja metropolia tuhoavaan Godzillaan. Toisistaan täysin erilaisten teosten sekasotku onnistui jotenkin saamaan sekä yleisön että esiintyjien suosion, ja tunnelma nousi esitys esitykseltä uusiin mittoihin. Kevyt musiikki oli mieluisaa soitettavaa ja katsomoiden reaktioista päätellen myös mieluisaa kuunneltavaa.

Hupi vaati myös veronsa. Päivät olivat usein pitkiä: keikkabussi ehti kaukaisilta paikkakunnilta kasarmille usein vasta aamuyöstä. Sitäkin rasittavampaa oli etuosastolla, jonka tehtävänä oli valmistella salit soittajille etukäteen sekä varmistaa, että kaikki tarvikkeet tulivat konsertin jälkeen mukaan. Harmonikansoittajan näkökulmasta haasteita toi myös soitettavan materiaalin löytäminen, sillä sovituksista unohdettiin sopivasti viihdebändin eksoottisin soitin. Pianistin nuotteja lainaamalla ja rajallisen mielikuvituksen käytön myötä pääsin lopulta itsekin osaksi konserttien äänimaailmaa.

Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen.

Hämeenlinnan Verkatehtaalla oli viimeisten tahtien myötä aika jättää hyvästit kiertueelle. Mäkimattila ja soittokunta muistivat toinen toistaan erilaisilla kunnianosoituksilla, ja sitten urakkamme olikin yhtäkkiä ohi. Jäljelle jäivät tunteet onnistuneesta projektista, upeasta kokemuksesta ja kroonisesta univelasta. Kiitokset kiertueesta kuuluvat soittajien, henkilökunnan ja Mäkimattilan lisäksi myös elintärkeille tekniikka- ja mediatiimeille, joiden panokset antoivat meille mahdollisuuden loistaa suuren yleisön edessä.

Edesmenneen Kevään riemua -kiertueen jälkeen Varusmiessoittokunnan viihdebändi lähes ehti jo hetken luulla saavansa nauttia ansaitusta lomasta. Vastassa ovat kuitenkin uudet haasteet: kiertueesta palautumisen sijaan lomattomat päivät kuluvat Haminan Tankotanssien ja Siikaisten päivien ahkeraan harjoitteluun. Lisäksi taustalla kummittelee jo valtavia työmääriä vaativa matka Ranskaan. Taakse jää kuitenkin riemukas kevät, ja minä muiden mukana odotan innolla tulevaisuuden haasteita.

Jääkäri Pänkäläinen

Lauri Pänkäläinen. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola & Joona Jokilampi

Lauri Pänkäläinen on harmikseen Heinolassa kasvanut ihmisyksilö, joka soittaa viihdebändissä harmonikkaa. Siviilissä hän opiskelee fysiikkaa Helsingin yliopistossa. Soittamisen lisäksi Pänkäläinen haastaa itseään epäsäännöllisesti vaihtuvilla harrastuksilla, joista viimeisin – shakki – on julkaisuhetkellä varmaankin jo kuopattu.

Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin