SHOWTIME ON NYT

Jääkärit Tuominen ja Veikkola. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Varusteet väärissä paikoissa, maiharien nauhat sotkussa ja aikamääreet hukassa. Mikä on kyseessä? No tietenkin minun, jääkäri Maneliuksen keikalle lähtö. Viimeisenä, mutten vähäisimpänä selvisin kuitenkin keikkabussiin vain minuutin aikamääreistä jäljessä!

Bussissa juttujen taso leijaili hyvän ja huonon rajamailla, sillä takana oli jännityksen aiheuttama vähäuninen yö. Päällimmäinen tunne kaikilla oli kuitenkin into; pääsisimme vihdoin esittämään oikealle yleisölle ne biisit, joiden vetäminen pelkästään omalle bändille alkoi jo vähän puuduttaa. Ei sillä, ettemmekö nauttisi toistemme soitosta, mutta aivan kuten jokatorstainen hernekeittokin alkaa vähitellen kyllästyttää, niin myös samojen biisien veivaaminen päivästä toiseen. On kiva tunne, kun vatsanpohjassa vähän möyryää – ei siis se hernekeitto, vaan uusille ihmisille esiintyminen.

Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Keikkapaikalla alkoi täysi tohina, jotta lava saataisiin sotilaallisen ripeästi valmiiksi. Vaikka aikaa oli monta tuntia, roudaukseen sitä ei koskaan ole tarpeeksi. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti ehdimme kuitenkin lopuksi jopa hetken fiilistellä äänentoistoa Stingin tahtiin. Ympäröivään äänimaailmaan sisältyi Gordon Samnerin samettisen äänen lisäksi myös showbandin laulajien samettista pärisyttelyä ja kieuntaa (jota myös äänenavaukseksi kutsutaan), sekä ääniteknikon, jääkäri Helon, ohjeita ammattimaisen käskevin ottein. Lopuksi käärittiin kauluspaidan hihat ja viimeisteltiin showlook, josta kuuluu erityismaininta jääkäri Tuomisen ultimaattisen katu-uskottaville blehoille eli esiintymisaurinkolaseille.

Jääkärit Manelius, Husgafvel ja Tuominen elävät esitystään. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Showtime. Sydän alkoi hakata, kun kaiuttimista pärähti soimaan jääkäri Pirisen tuottama intro, jossa tykitettiin sotilaskäskyjä elektronisen biitin tahtiin. Sen saattelemana marssimme estradille, ja kauan odotettu ensimmäinen keikka sai alkaa!

Jälkikäteen olo oli hikinen ja hengästynyt, sillä rokkaaminen on rankkaa, mutta poskilihakset jaksoivat pitää suuta hymyssä keikka-adrenaliinin voimin vielä pitkään shown jälkeenkin. Vedon aikana yleisöä piti pikemminkin hillitä kuin kannustaa. Esiintyjienkään fiiliksissä ei ollut valittamista, kun viimeisen biisin aikana solistit hyppäsivät laulamaan yleisön sekaan. Keikan jälkeen roudaamaan ei hetkeen ollut menemistä, kun bändi oli vähällä hukkua yleisöstä virtaaviin, satoihin high-fiveihin.

High-fivejä sateli myös keikan aikana. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kokoonnuimme tämän porukan kanssa ensimmäisen kerran vasta maaliskuun alussa, mutta tuntuu siltä, kuin olisimme esiintyneet yhdessä vuosia. On mahtavaa päästä tämän energisen, supertaitavan ja hieman sekopäisen jengin kanssa hurmaamaan ihmisiä ympäri Suomea. Tänä vuonna tehdään kaikkea sitä siistiä, uskomatonta ja huikeeta, mitä on koko viime vuosi hypetetty!

Kuten bändin vanhin, jääkäri Pirinen ennen keikkaa lausahti: “hommat on niin sanotusti mintissä”.

Showband keikan jälkeen. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

JÄÄKÄRI MANELIUS

Linda Manelius on iloinen ja kovaääninen oman tiensä kulkija Helsingistä. Hän suorittaa palvelusta laulajana, ja vapaa-ajallaan näyttelee ja hengailee hyvien tyyppien kanssa. Kun jääkäri Manelius poistuu kasarmilta, usein kuuluu tokaisu: ”tulipa hiljaista”.

Jääkäri Manelius. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola.
Jaa tämä somessa!
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin